From Dust
On tunnustettava, että alun alkaen suhtautumiseni tätä peliä kohtaan oli hyvin skeptinen. En ole syystä tai toisesta koskaan innostunut jumalpeleistä, etenkään sellaisista joita voisi kutsua myös älypeleiksi. From Dustin osalta pääni saikin kääntymään henkilö, joka jo itse oli pelannut pelin läpi ja osasi kertoa hieman tarkemmin siitä. Lisäksi pelin lyhyt kesto takasi sen, että kärsimys ei ainakaan olisi kovin pitkä…
Ideahan tässä pelissä on suojella alkuasukaskansaa luonnonmullistuksilta, jollaisia ovat esimerkiksi tulvat sekä tulivuorenpurkaukset. Aluksi ainoa keino kansan suojeluun on pallomainen “lapio”, jolla voi kerätä hiekkaa, vettä ja laavaa sekä siirtää sitä paikasta toiseen. Pelin edetessä ja kansan levittäytyessä uusiin kyliin, myös lapio saa uusia voimia ja pelaaja voi esimerkiksi jähmettää tai haihduttaa vettä. Vesi, maa ja tuli ovat siis pelin kantavat elementit. Ne toimivat myös varsin loogisesti, hiekalla ja laavalla (joka kivettyy jäähtyessään voi torjua vettä, vedellä sammuttaa tulta ja niin edespäin. Ainoastaan maa on yksinomaan hyödyllinen elementti, tuli ja vesi ovat hieman kaksiteräisiä miekkoja sillä pahimmassa tapauksessa kansa voi huuhtoutua avomerelle tai muuttua paahtopaistiksi.
Pelin juoni on jotaikuinkin sellainen, että ihmiset ovat joutuneet tuuliajolle ja pyrkivät jälleen löytämään sopusoinnun luonnon kanssa. Juonta ei mielestäni kovin tehokkaasti pidetty mukana pelissä, vaikka joka kartan välissä aina yritettiin kertoa jotain tarinaan liittyvää. Itselläni ne menivät ainakin täysin ohi, etenkin kun peli paljastui edetessään melkoisen hektiseksi. Se olikin yksi asia joka minua häiritsi, sillä peli oli oikein kivan tunnelmallinen, mutta aina tietyin väliajoin tulevat tulvat, tulivuorenpurkaukset ja muut luonnonkatastrofit pitivät kyllä huolen siitä, että siitä tunnelmasta ei juuri ehtinyt nauttimaan.Lisäksi pelin jokainen kartta tietyllä tapaa toisti itseään ja pelin pituus oli aika maksimi, sillä kun kymmeniä kertoja ohjasi laavan tai veden virtausta haluamaansa suuntaan ja yritti ehtiä valloittamaan uuden kylän ennen kuin seuraava tulva-aalto tai tulivuorenpurkaus iski, ei luonnonvoimien hallinta enää ollutkaan niin jees… Toki oman haasteensa tarjosi se, että jokaisesta kartasta olisi ilmeisesti saanut jotain lisäpisteitä, jos onnistui kasvattamaan paljon vihreää kartalle. Henkilökohtaisesti en tähän ihan joka kartassa kyennyt, sillä esimerkiksi toistuva tulivuorenpurkaus poltti kaiken tieltään.
Pelin viimeinen kartta sen toimi sandboxina ja pääsi itse luomaan omien mieltymystensä mukaista karttaa, joka mahdollisti tunnelmasta nauttimisenkin. Olin aluksi tästä melkoisen innoissani, mutta pian havaitsin tämänkin rajallisuuden eikä sandboxiakaan jaksanut montaa minuutia pelailla. Kokonaisuutena kuitenkin tykästyin peliin ja etenkin sen tunnelmallisen ympäristöön. Jos jotain, niin karttojen välianimaatiot olisivat voineet olla hieman vaihtelevammat – nyt ne olivat nimittäin samat, ainoastaan tausta vaihtui.
Julkaisija: Katri, 23.08.2011 klo 20:55. Luokat: Kuvat, Pelit • Ei kommentteja
Piikikkäät tulokkaat
Tämmöisiä pieniä nokkaeläimiä ja pallosilmiä kotiutui tähän taloon eilen neljä kappaletta. Okat ovat olleet pitkäaikainen haaveeni kun kesyhiireni alkoivat tappelemaan keskenään isossa terraariossa enkä silti halunnut hukkaan heittää täydellisesti sisustukseen sopivaa terraariota. Lisäksi okahiiret elävät huomattavasti pidempään kuin kesyhiiret, joka sekin tekee niistä mukavia lemmikeitä. Koska nimestä puuttuu sana kesy, niin kesyjähän nämä eivät ole, vaan voivat kyllä purra jos sille päälle sattuvat. Toistaiseksi nämä ovat kuitenkin olleet lähinnä hyvin uteliaita ja kameran salamavalo sai ne vain tulemaan lähemmäs katsomaan mitä tapahtuu.
Julkaisija: Katri, 22.08.2011 klo 20:57. Luokat: Hiiret, Kuvat • Ei kommentteja
I feel guilty
Ginga näytti vähän samalta eilen kun bongasin lattialta tyhjän karkkipussin ja kysyin siltä, että missä ne karkit ovat… Tässä taloudessa syyllistä tosin ei tarvitse edes miettiä kun kaikki Gingan mahdolliset rikostoverit ovat häkeissä asustelevia ja mikäli sattuisivat vapaalle jalalle pääsemään olohuoneeseen asti, joutuisivat ne luultavimmin itsekin koiran eväiksi…
Julkaisija: Katri, 20.08.2011 klo 13:50. Luokat: Koirat, Videot • Ei kommentteja
Too pretty
Tältä se Karde sitten näytti siellä siskonsa häissä! Kiitokset Annelle meikistä ja sille toiselle (jonka nimeä en tiedä) ihanasta kaumpauksesta! En meinannut tunnistaa itseäni ihanissa tekoripsissä yms.
Häät olivat mahtavat. Suokaa minulle ennakkoluuloni, mutta luulin prinsessamaisten kirkkohäiden olevan supertylsiä. Tosin en tiedä miten yleensä on tapana toimia, tällä hääparilla ainakin kirkko-osuus oli suhteellisen lyhyt ja varsinainen juhla sitten se pääjuttu. Paljon ihanaa ohjelmaa ja minäkin ihan herkistyin sulhasen puheen aikana. Niisk, ihanaa hattaraa!
Ikävä kyllä kenkäni eivät olleet ihan samaa mieltä häistä ilmeisesti ja yrittivät heti alusta alkaen tappaa jalkani. Onneksi oli ensiapulaastaria joka tainnutti pahimman särmän korkkareideni raivosta, mutta illalla jouduin kyllä luovuttamaan. Onneksi oli kaunis ilta ja häävieraat suvaitsivat paljain ja korkkareista runnoutunein varpain astelun illalla vapaamuotoisemman ohjelman alettua.
Muistettavaa: seuraavan kerran kun aiot käyttää korkokenkiä, niiden pitäminen jalassa päiviä aikaisemmin totutteluna voisi olla oikein hyvä idea.
Julkaisija: Katri, 09.08.2011 klo 23:12. Luokat: Kuvat, Yleinen • Ei kommentteja
Ginga tähystää
Ginga on viihtynyt uudessa asunnossaan etenkin kun sängyltä on hyvä näköala etupihalle. Minun pieni kahjo vahtikoirani!
Vahtikoiria täällä kyllä tarvitaankin, epäilyttävää väkeä liikkuu todistettavasti ainakin yhden henkilön verran. Tämä tummahko herra tuli vastaan tänään hississä, asuu 3. kerroksessa tässä talossa ja on jostain syystä moikkaillut minua useinkin. Tänään sitten tuli hissillä 6. kerrokseen kyselemään huonolla suomella joutavia, kuten että asunko täällä, asunko yksin, onko minulla koiraa… Huhhuh, täytyy alkaa hieman välttelemään tätä. Olen aina iltaisin ulkoillessani kiitellyt Gingan olemassaoloa mutta tämänpäiväinen kyllä sai kiittelemään vielä enemmän. Jotenkin nousi niskakarvat pystyyn siitä ukkelista, vaikka noin muutoin onkin ihan kiva naapureita moikata rapussa ja tutustua.
Julkaisija: Katri, 09.08.2011 klo 23:01. Luokat: Koirat, Kuvat, Yleinen • Ei kommentteja
Rottien uusi touhulaatikko
Väkästelin pikaisesti rottasille imurin pahvilaatikosta virikeboksin. Saavat ihmetellä vapaana ollessaan ja uskaltavat rohkeammin lähteä häkistäkin kun on suojapaikkoja tiedossa. Tässä uudessa asunnossa kun poikia on vielä kovasti jännittänyt käyttää hyödykseen se tila missä saavat vapaasti seikkailla. Tarkoitus olisi muitakin virikkeitä huoneeseen lisäillä, sillä yksi mikä poikien pelkoa lisää on huoneen kaikuminen, kun siellä on niin vähän huonekaluja vielä.
Arkistot
- Helmikuu 2012 (4)
- Tammikuu 2012 (6)
- Joulukuu 2011 (1)
- Marraskuu 2011 (3)
- Syyskuu 2011 (2)
- Elokuu 2011 (6)
- Heinäkuu 2011 (6)
- Kesäkuu 2011 (8)
- Toukokuu 2011 (15)
Kategoriat
Seuraa blogia
