Kahdeksankymmentäviisi

Tilastojen valossa 85% onnettomuuksista tapahtuu kotona, siksi otsikko. Minä olen jälleen yksi lisää siihen tilastoon… Tosin koko onnettomuus on hyvin naurettava, suorastaan koominen ja ehkä se opetti jotain. Tai sitten ei.

jalkavamma

Koneella ollessaan kai monet ihmiset istuskelevat vähän eri tavoin. Ehkä toivoakseni suurin osa istuu normaalisti, jalat pöydän alla (katso kuvan vasemmanpuolista henkilöä). Monenlaisia virityksiä on nähty ja itse istun lähes aina ties millaisessa solmussa (katso kuvan oikeanpuolista henkilöä). Ongelma tuleekin vasta siinä kohtaa, kun penkistä pitää nousta ylös. Tämä johtuu yleensä kahdesta eri syystä:

1) Kola on loppu, on haettava lisää kaupasta tai jääkaapista
2) Pitää käydä vessassa koska on juonut liikaa kolaa

Noniin, nyt kun syyt ovat selvillä, voin paljastaa, että minun nousemiseni syy oli matkapuhelimeen tullut viesti. Ja koska tekstiviestit eivät tunnetusti odota (!!!) niin tottahan oli hieman kiire. Eli ylös penkistä ja matkapuhelimen kimppuun.

Olisikin mennyt niin…  Oikea jalkani oli puutunut ergonomisen istuma-asentoni johdosta ja ensitöikseni kompastuin ja jalkapöytäni taittui. Hyi, näyttipä hirveältä, mutta ei sattunut… Miksihän? Olisikohan jalan puutumisella tekemistä asian kanssa… Kun sitten viimein könysin sängylleni yhdessä rakkaan matkapuhelimeni, selailin viestiä joka ei sitten ollutkaan niin kiireellinen (yllättävää?). Puutuminen alkoi hälvetä hillittömän pistelyn seurauksena ja samalla alkoi tuntua, että jalkapöydässä voisi olla jotain vauriota…

Lopputulos on se, että vasen jalkani on kaunis (??) ja oikea jalkani muistuttaa lähinnä vauvan muhkujalkaa. Huominen agilityvalmennus, torstaiset agilitytreenit ja oikeastaan jopa pidemmät (lue: pihakusetusta kummoisemmat) lenkit koiran kanssa täytyy hetkeksi unohtaa.

Voitte miettiä miten istun penkilläni nyt… Aivan, solmussa kuten ennenkin. Tällä kertaa tosin vain vasen jalka, oikea koipi nauttii normaalia elämää sillä on hieman ärtyisä.

Julkaisija: Katri, 28.09.2011 klo 0:43. Luokat: Kuvat, Yleinen • Ei kommentteja

Kotitokot

Kesä on mennyt niin hulivilinässä etten ole ehtinyt juuri tokoa treenaamaan vaan olemme keskittyneet täysin agilityyn. Tarkoitus olisi kuitenkin toko pitää edelleen listoilla, sillä kyllähän se TVA vielä siellä huutelee, että pitäisi käydä hakemassa pois.

Paikallamakuu on se Gingan ongelma. Tai lähinnä kai minun ongelmani, koska se on jäänyt puutteelliseksi. Koiralle ei ole kyllin selkeää, että pitäisi odottaa makuulteen koko se aika ja toistaiseksi kaikissa kokeissa se on noussut istumaan (arvosana 5-7) ja viimeisimmässä seisomisen kautta (arvosana 0) ja kun kerroin tuossa liikkeessä on 3, niin pistesaldoon moinen käytös vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti. Muut liikkeet ovat olleet aina tasoa 8-10, joten kyllähän se harmittaa kun koira muuten olisi hyvä.

Kotosalla aloitimme nyt paikkamakuut ja jatkammekin niitä kotosalla kunnes tarvittava taitotaso on kasassa. Sitten siirrymme ulos lähiparkkipaikalle, lähikentälle ja koirahalliin ja tällöin olisi se häiriökin hyvä saada aikaiseksi alkuun varmojen koirien kanssa. Jos vaikka jo jouluna olisi komea paikkamakuu hallinnassa. Tai edes keväällä, en tykkää itse oikein kisata talvisin oikein missään lajissa kun alkaa palelemaan, tulee nälkä ja vitutuskäyrä nousee… Jep, olen erittäin HC-koiraharrastaja kun en ole sääkestävä! No, puolustuksekeni totean, etten tykkää talvisin olla edes ulkona, mutta sitäkin täytyy toisinaan tehdä..

Noutoharjoittelu on edennyt kohtalaisesti, Ginga osaa oikein nätisti pitää sekä puu- että metallikapulaa eikä irroita vaikka kapulaan koskee tai yrittää vetää sitä pois sen suusta. Vasta “irti”-käskyllä irroittaa. Hienoa! Tämä täytyy vähitellen siirtää sisää ulos, sillä tarkoitus olisi ottaa mukaan kapulan kanssa liikkuminen ja sitä on aika hankala sisästiloissa toteuttaa.

Kaukoissa olen aloittanut seiso-maahan- sekä seiso-istu-liikesarjojen opettelun. Käskyjä ei vielä ole mukana, vaan vasta käsiohjauksella mennään. Ylipäätään jo se, että Ginga osaa pitää takakoipensa paikoilalan on huikeaa, kun yleensä sille tulee hillitön innostus tuontyyppisissä tehtävissä, joissa ei sanota käskyjä vaan “saa arvailla” ja heittää läpyskäksi koko jutun. Mutta, se alkaa oikeasti aikuistumaan ja se näkyy ihan kaikessa.

Julkaisija: Katri, 11.09.2011 klo 19:15. Luokat: Koirat, Toko • Ei kommentteja

  • Arkistot

  • Kategoriat

  • Seuraa blogia