Vilma lääkitykselle
Vilman kohtaukset tihenivät äkisti ja se sai kuukauden sisään useamman kohtauksen. Muutama niistä nähtiin omin silmin, mutta epäilen kohtauksia olleen useamman, sillä esim. sängyn alta löytyi epämääräinen oksennusläntti (yleensä koira ei oksenna niin ahtaassa tilassa mielellään).
Eläinlääkärin kanssa oli jo etukäteen sovittu, että soitamme jos kohtaukset tihenevät ja niinhän siinä kävi. Reseptin saimme soittamalla ja Vilma on nyt popsinyt lääkkeitä 3 viikkoa. Ensi viikon tiistaina on kontrollikäynti, jossa ilmeisesti tarkistetaan haima-arvot (tai jotain vastaavaa) että selviää millainen vaikutus lääkityksellä on muutoin ollut.
Kasvaimesta ei sen sijaan ollut enää mitään jälkiä. Viime eläinlääkärikäynnillä Vilmalta otettiin uudelleen verikokeet ja niissä kaikki arvot näyttivät normaaleilta. On vaikea sanoa mikä viime kerralla (yli 3 vuotta sitten) nosti arvoja sen verran, että epäiltiin kasvainta, mutta enää sitä ei ollut. Oikeastaan olen helpottunut, sillä epilepsia yksistään tuntuu olevan helpompi sairaus kuin aivokasvaimen aiheuttama epilepsia. Kasvaimen kasvua kun ei voi koskaan täysin aavistaa. Toisaalta taas myös pelottaa, sillä en tunne epilepsiaa kovin hyvin ja pidän sitä hirvittävän arvaamattomana sairautena.
Lääkityksen myötä ei ole kuitenkaan havaittu ainuttakaan kohtausta ja Vilma voi hyvin. Jokaisesta päivästä on kuitenkin oltava kiitollinen, onhan rouva jo 9-vuotias. Sen verran terhakka täti kuitenkin, että jos se ei olisi harmaantunut vähän joka paikasta, niin voisin kuvitella ainakin puolet iästä pois.
Julkaisija: Katri, 15.05.2012 klo 14:09. Luokat: Koirat • Ei kommentteja
Taas uusi kohtaus + eläinlääkärireissu
Vilma on aiemmin saanut epileptistyyppisiä kohtauksia 4-6 kuukauden välein, ja tarkemmin kohtauksista löytyykin aiemmasta postauksestani: Taas yksi kohtaus (8.2.2012). Vilma sai kuitenkin nyt viime perjantaina 23.3.2012 taas uuden kohtauksen, joka kesti noin 10 minuutia, eli oli siis todella pitkä, vaikkakaan ei muuten kovin raju kohtaus.
Tänään kävimme sitten eläinlääkärillä ja otimme uudet verikokeet, sillä edelliset olivat vuodelta 2009. Silloin veriarvot viittasivat kasvainperäisyyteen, mikä huoletti minua kovasti. Nyt viittauksia kasvainperäisyyteen ei ollut ja eläinlääkäri epäili, että jokin muu syy olisi viimeksi nostanut arvoja tilapäisesti. Kaikki oli verikokeen mukaan hyvin.
Eläinlääkäri antoi reseptin kohtaukset keskeyttävään lääkitykseen ja neuvoi, että mikäli uusi kohtaus tulee taas kahden kuukauden sisään, hän suosittelee aloittamaan lääkityksen. Normaalisti lääkitys suositellaan kuulemma aloittamaan jos kohtauksia tulee kuukausittain, mutta eläinlääkäri sanoi, että koska Vilman kohtaukset ovat olleetkovin pitkiä, olisi syytä aloittaa ne jo aiemmin.
Muutoin Vilma oli täysin kunnossa ja jaksoi kärsivällisesti käyttäytyä nätisti, vaikka eläinlääkärireissut eivät olekaan oikein sen mieleen.
Julkaisija: Katri, 27.03.2012 klo 21:24. Luokat: Koirat • Ei kommentteja
Vilma 9-vee!
Taas yksi kohtaus
Tässä blogissa en kauheasti olekaan ehtinyt kirjoittamaan asiasta juurikaan. Kenties joitakin mainintoja on ollut, mutta enemmän tästä oli vanhassa blogissamme.
Vilma on saanut osansa tästä belgianpaimenkoiria paljon piinaavasta epilepsiasta. Asiaa on tutkittu verikokeilla ja muilla tutkimuksilla ja puhtaasti epilepsiaan sairaus ei tosin viittaa, vaan pikemminkin johonkin kasvainperäiseen, mutta sitähän ei varmaksi tiedä kukaan.
Ensimmäinen kohtaus tuli syksyllä 2008. Se alkoi kompurointina rappusissa ja päättyi eteisen lattialle. Koira oli kyllä ihan tajuissaan, mutta ei reagoinut puheeseen ja kuolasi voimakkaasti. Raajat eivät tuntuneet toimivan. Kuitenkaan koira ei ollut mitenkään täysin veltto (ts. ei ollut kyljellään) vaan pikemminkin äärimmilleen jäykistynyt ja yritykset auttaa sitä rauhassa makoilemaan aiheuttivat paniikinomaista sätkimistä. Kohtaus kesti ikuisesti, mutta minuuteina varmaan vain pari. Tästä soitettiin eläinlääkäriin, jossa epäiltiin rodun huomioiden epilepsiaa, mutta kerrottiin, ettei ensimmäisestä kohtauksesta voida asiaa sanoa varmaksi. Koira kävi kuitenkin varmuuden vuoksi lääkärissä, jossa se sai varoiksi kohtaukset keskeyttävää lääkitystä. Asia jäi tämän jälkeen taustalle ratkaisemattomana ja kun aikaa kului, koko kohtaus unohtui.
Seuraavan kerran Vilma sai kaksi perättäistä kohtausta helmikuun 28. päivä 2009. Olin tällöin itse poissa, joten en päässyt näkemään tilannetta. Kohtausten välillä oli siis yli 6kk, mutta oli selvää, ettei voitu enää puhua jostain epämääräisestä krampista. Vilma kävi jälleen lääkärissä ja siltä otettiin erinäisiä kokeita ja verikokeet viittasivat kasvaimeen, mutta mitään kasvainta ei kuvista löytynyt. Pääkoppaa ei kuitenkaan kuvattu, sillä vakuutusyhtiö ilmoitti, ettei korvaa EEG-kuvauksia (aivosähkökäyrä) ja kyseinen mittaus olisi maksanut pienen omaisuuden. Se päätettiin jättää välistä, koska vaikka kasvain olisikin löytynyt, ei sille olisi voitu mitään tehdä.
Seuraava kohtaus tuli vasta vuoden kuluttua, talvella 2010. Sitten seuraava syksyllä 2010. Ja jälleen yksi keväällä 2011. Ja nyt aamulla helmikuussa 2012. Kohtausten väli on siis pääasiassa ollut 6-12 kuukautta. Toki on mahdotonta sanoa, mitä tapahtuu silloin ku koira on yksin, mutta nämä kohtaukset ovat niitä, jotka ovat tapahtuneet kotona perheenjäsenten läsnäollessa. Kohtauksia ei ole edeltänyt mikään tavallisesta poikkeava tapahtuma, ne vain tulevat kun ovat tullakseen. Kohtaukset eivät epilepsian mittakaavassa ole ilmeisesti kovin rajuja, sillä koira ei mitenkään menetä tajuntaansa ja kohtaukset ovet lyhytkestoisia, vaikkakin tilanteessa itsessään tuntuu, että kohtaus kestää ikuisuuden.
Aamuinen kohtaus poikkesi aiemmista siten, että koira oksensi kohtauksen jälkeen ja sillä tuli välittömästi kova tarve päästä ulos asioilleen. Se on ilmeisesti (käsittääkseni) ihan normaalia kohtauksen jälkeen.
Kohtauksen jälkeen Vilma on jotenkin ahdistuneen oloinen ja hakeutuu hyvin lähelle ihmistä, esim. sängyn alle nukkumaan, mieluiten tosin ihan viereen asti.
Tietoa epilepsiasta koirilla
Epilepsia koirissa – Majka Borgström
Koiran epilepsia – Nina Menna, Vetcare Oy
Epilepsia-tietoa – Ritva Salmi, kennel Black Master’s
Belgianpaimenkoiraa hankkiessani sain paljonkin tietoa tästä sairaudesta, mutta vasta Vilman myötä se on tullut konkreettiseksi asiaksi. Kasvattajalta olemme saaneet hyvin tukea asian suhteen, etenkin vanhempani, jotka olivat paljonkin yhteydessä kasvattajaan kun Vilma sai kohtauksia asuessani Ruotsissa. Minulla oli aiemmin sellainen käsitys, että hyvin usein tätä sairautta haluttaisiin salailla ja vähätellä, mutta Vilman kohtausten myötä on kyllä tuntunut täysin päinvastaiselta, on kannustettu kertomaan ja puhumaan asiasta. Se ei tietenkään Vilmaa auta, mutta positiivisesti ajatellen ehkäpä tulevaisuudessa avoimuudesta on sitten apua, jos vaikka epilepsian perinnöllisyydestä yms. löydettäisiin ihan konkreettista tietoa ja sitä voitaisiin johdonmukaisemmin karsia pois.
Julkaisija: Katri, 08.02.2012 klo 12:27. Luokat: Koirat, Yleinen • 1 kommentti
Teollisesta koiranruoasta
Nuori Savu-koira kuoli – Teollinen koiranruoka tuhosi aivot
“Koiranruoka tappoi koirani”
Luin uutisen ensimmäisen kerran Iltalehden sivuilta, jossa avasin sen hieman “mitähän nyt tällä kertaa”-asenteella. Aikaisemminkin uutisissa kun on tupattu liioittelemaan asioita, ajattelin, että tähänkin oli vain valittu provosoiva otsikko ja siinä se ja oikeasti olisi kyse jostain ihan jostain muusta. Ikävä kyllä, tällä kertaa kyse ei ollut “ihan jostain muusta”.
Muistan lukeneeni keväällä 2011 Versele Lagan tekemistä koiranruokien takaisinvedoista. Silloin asiasta kerrottiin seuraavaa Eviran sivuilla: “Analyysitulokset viittaavat siihen, että rehussa käytetty riisiproteiini sisältää poikkeuksellisen paljon typpeä, joka ei ole valkuaisperäistä ja kyseessä olisi väärennös. Asian tutkiminen on kesken. (20.5.2011)” Silloin kiinnitin asiaan huomiota vain sen verran, että huokaisin helpotuksesta, kun omat koirani eivät syöneet Bento Kronea. Lisäksi Versele Laga itse ilmoitti seuraavaa: “It has been established that after switching to another feed from our range, the state of health gets back to normal after a couple of days without the puppy being permanently injured. It is important to note that only a limited number of sensitive puppies display these symptoms.”
Oireiden ei pitänyt aiheuttaa pysyviä vaurioita, mutta toisin kävi. Tapausta tuntematta en voi tarkemmin alkaa analysoimaan, mutta tarkempaa tietoa löytyy Tulikäpälän kennelin blogista.
Tässä tapauksessa syylinen oli koiranruoka. Teollinen koiranruoka, se , jonka pitäisi olla se helpoin, turvallisin ja monipuolisin koiranruoka. Ok, kyseessä oli nyt yksi merkki, mutta aiemminkin koiranruokia on vedetty pois markkinoilta, koska niistä on löytynyt jotain epämääräistä. Syötän itsekin koirilleni teollista kuivanappulaa, mutta kyllä tämäntyyliset tapaukset herättävät ajattelemaan vakavasti raakaruokintaan siirtymistä.
Lisätietoa aiheesta:
Raakaruokinta
Teollinen koiranruoka (Tassut ja Nokat-blogi)
Barffi.net (tamperelainen koirien raakaruokinnan erikoisliike)
Kattoisit peiliin!
Viime lauantaina poikkesimme Gingan kanssa Mouhijärvellä ProCaniksen agilityvalmennuksessa. Tarkoitus oli lähinnä saada apua Gingan haukkuongelmaan, mutta neiti päättikin yllättää ja osoitti hiljaisella suorittamisellaan, että ohjaaja voisi varmaan katsoa peiliin ja ohjata kunnolla ja vasta sitten ihmetellä, että miksi se koira haukkuu radalla… Toki Ginga nyt jonkin verran haukkui, mutta selkeyttämällä omaa ohjaustani, reilusti yli puolet haukkumisesta jäi pois.
Rata oli haastava ja alkuun olin ihan varma, etten edes muista sitä. Enkä oikein muistanutkaan, mutta pätkissä edeten homma luonnistui paremmin. Sain myös rauhassa keskittyä ohjauskuvioihin ja opin, että Gingakin osaa jo sen verran hyvin ratahommia, että se voisi ansaita vaikkapa palan luottamusta… Eli nyt ohjaaja jättää ne “ei se irtoo”- ja “ei se osaa hakea tuota estettä tästä kulmasta”-puheet radan reunalle ja antaa koiran näyttää että se osaa. Sama kohtalo koskee myös “ei se katso mun vartalo-ohjausta vaan kuuntelee käskyjä ja se ei kuule kun se haukkuu”-marinaa.
Kouluttajamme Marko Mäkelä osasi oikein hyvin löytää Gingan vahvuuksia eikä ohjeissa ollut ainuttakaan sellaista kohtaa, jossa olisin joutunut epäilemään, sopiiko jokin ohjaustyyli Gingalle. Täytyy jatkossakin ottaa agilityvalmennus osaksi treenisuunnitelmaa, vaikka muutaman kerran vuodessa. Budjetti ei anna periksi niin tiuhaan treenaamiseen kuin toivoisin, mutta pienikin apu voi olla suuri joskus….
Julkaisija: Katri, 05.12.2011 klo 21:45. Luokat: Agility, Koirat • Ei kommentteja
« Vanhemmat postit Arkistot
- Toukokuu 2012 (2)
- Huhtikuu 2012 (6)
- Maaliskuu 2012 (5)
- Helmikuu 2012 (5)
- Tammikuu 2012 (6)
- Joulukuu 2011 (1)
- Marraskuu 2011 (3)
- Syyskuu 2011 (2)
- Elokuu 2011 (6)
- Heinäkuu 2011 (6)
- Kesäkuu 2011 (8)
- Toukokuu 2011 (16)
- Huhtikuu 2011 (2)
- Maaliskuu 2011 (1)
Kategoriat
Seuraa blogia
