Taas yksi kohtaus
Tässä blogissa en kauheasti olekaan ehtinyt kirjoittamaan asiasta juurikaan. Kenties joitakin mainintoja on ollut, mutta enemmän tästä oli vanhassa blogissamme.
Vilma on saanut osansa tästä belgianpaimenkoiria paljon piinaavasta epilepsiasta. Asiaa on tutkittu verikokeilla ja muilla tutkimuksilla ja puhtaasti epilepsiaan sairaus ei tosin viittaa, vaan pikemminkin johonkin kasvainperäiseen, mutta sitähän ei varmaksi tiedä kukaan.
Ensimmäinen kohtaus tuli syksyllä 2008. Se alkoi kompurointina rappusissa ja päättyi eteisen lattialle. Koira oli kyllä ihan tajuissaan, mutta ei reagoinut puheeseen ja kuolasi voimakkaasti. Raajat eivät tuntuneet toimivan. Kuitenkaan koira ei ollut mitenkään täysin veltto (ts. ei ollut kyljellään) vaan pikemminkin äärimmilleen jäykistynyt ja yritykset auttaa sitä rauhassa makoilemaan aiheuttivat paniikinomaista sätkimistä. Kohtaus kesti ikuisesti, mutta minuuteina varmaan vain pari. Tästä soitettiin eläinlääkäriin, jossa epäiltiin rodun huomioiden epilepsiaa, mutta kerrottiin, ettei ensimmäisestä kohtauksesta voida asiaa sanoa varmaksi. Koira kävi kuitenkin varmuuden vuoksi lääkärissä, jossa se sai varoiksi kohtaukset keskeyttävää lääkitystä. Asia jäi tämän jälkeen taustalle ratkaisemattomana ja kun aikaa kului, koko kohtaus unohtui.
Seuraavan kerran Vilma sai kaksi perättäistä kohtausta helmikuun 28. päivä 2009. Olin tällöin itse poissa, joten en päässyt näkemään tilannetta. Kohtausten välillä oli siis yli 6kk, mutta oli selvää, ettei voitu enää puhua jostain epämääräisestä krampista. Vilma kävi jälleen lääkärissä ja siltä otettiin erinäisiä kokeita ja verikokeet viittasivat kasvaimeen, mutta mitään kasvainta ei kuvista löytynyt. Pääkoppaa ei kuitenkaan kuvattu, sillä vakuutusyhtiö ilmoitti, ettei korvaa EEG-kuvauksia (aivosähkökäyrä) ja kyseinen mittaus olisi maksanut pienen omaisuuden. Se päätettiin jättää välistä, koska vaikka kasvain olisikin löytynyt, ei sille olisi voitu mitään tehdä.
Seuraava kohtaus tuli vasta vuoden kuluttua, talvella 2010. Sitten seuraava syksyllä 2010. Ja jälleen yksi keväällä 2011. Ja nyt aamulla helmikuussa 2012. Kohtausten väli on siis pääasiassa ollut 6-12 kuukautta. Toki on mahdotonta sanoa, mitä tapahtuu silloin ku koira on yksin, mutta nämä kohtaukset ovat niitä, jotka ovat tapahtuneet kotona perheenjäsenten läsnäollessa. Kohtauksia ei ole edeltänyt mikään tavallisesta poikkeava tapahtuma, ne vain tulevat kun ovat tullakseen. Kohtaukset eivät epilepsian mittakaavassa ole ilmeisesti kovin rajuja, sillä koira ei mitenkään menetä tajuntaansa ja kohtaukset ovet lyhytkestoisia, vaikkakin tilanteessa itsessään tuntuu, että kohtaus kestää ikuisuuden.
Aamuinen kohtaus poikkesi aiemmista siten, että koira oksensi kohtauksen jälkeen ja sillä tuli välittömästi kova tarve päästä ulos asioilleen. Se on ilmeisesti (käsittääkseni) ihan normaalia kohtauksen jälkeen.
Kohtauksen jälkeen Vilma on jotenkin ahdistuneen oloinen ja hakeutuu hyvin lähelle ihmistä, esim. sängyn alle nukkumaan, mieluiten tosin ihan viereen asti.
Tietoa epilepsiasta koirilla
Epilepsia koirissa – Majka Borgström
Koiran epilepsia – Nina Menna, Vetcare Oy
Epilepsia-tietoa – Ritva Salmi, kennel Black Master’s
Belgianpaimenkoiraa hankkiessani sain paljonkin tietoa tästä sairaudesta, mutta vasta Vilman myötä se on tullut konkreettiseksi asiaksi. Kasvattajalta olemme saaneet hyvin tukea asian suhteen, etenkin vanhempani, jotka olivat paljonkin yhteydessä kasvattajaan kun Vilma sai kohtauksia asuessani Ruotsissa. Minulla oli aiemmin sellainen käsitys, että hyvin usein tätä sairautta haluttaisiin salailla ja vähätellä, mutta Vilman kohtausten myötä on kyllä tuntunut täysin päinvastaiselta, on kannustettu kertomaan ja puhumaan asiasta. Se ei tietenkään Vilmaa auta, mutta positiivisesti ajatellen ehkäpä tulevaisuudessa avoimuudesta on sitten apua, jos vaikka epilepsian perinnöllisyydestä yms. löydettäisiin ihan konkreettista tietoa ja sitä voitaisiin johdonmukaisemmin karsia pois.
Julkaisija: Katri, 08.02.2012 klo 12:27. Luokat: Koirat, Yleinen • Ei kommentteja
Teollisesta koiranruoasta
Nuori Savu-koira kuoli – Teollinen koiranruoka tuhosi aivot
“Koiranruoka tappoi koirani”
Luin uutisen ensimmäisen kerran Iltalehden sivuilta, jossa avasin sen hieman “mitähän nyt tällä kertaa”-asenteella. Aikaisemminkin uutisissa kun on tupattu liioittelemaan asioita, ajattelin, että tähänkin oli vain valittu provosoiva otsikko ja siinä se ja oikeasti olisi kyse jostain ihan jostain muusta. Ikävä kyllä, tällä kertaa kyse ei ollut “ihan jostain muusta”.
Muistan lukeneeni keväällä 2011 Versele Lagan tekemistä koiranruokien takaisinvedoista. Silloin asiasta kerrottiin seuraavaa Eviran sivuilla: “Analyysitulokset viittaavat siihen, että rehussa käytetty riisiproteiini sisältää poikkeuksellisen paljon typpeä, joka ei ole valkuaisperäistä ja kyseessä olisi väärennös. Asian tutkiminen on kesken. (20.5.2011)” Silloin kiinnitin asiaan huomiota vain sen verran, että huokaisin helpotuksesta, kun omat koirani eivät syöneet Bento Kronea. Lisäksi Versele Laga itse ilmoitti seuraavaa: “It has been established that after switching to another feed from our range, the state of health gets back to normal after a couple of days without the puppy being permanently injured. It is important to note that only a limited number of sensitive puppies display these symptoms.”
Oireiden ei pitänyt aiheuttaa pysyviä vaurioita, mutta toisin kävi. Tapausta tuntematta en voi tarkemmin alkaa analysoimaan, mutta tarkempaa tietoa löytyy Tulikäpälän kennelin blogista.
Tässä tapauksessa syylinen oli koiranruoka. Teollinen koiranruoka, se , jonka pitäisi olla se helpoin, turvallisin ja monipuolisin koiranruoka. Ok, kyseessä oli nyt yksi merkki, mutta aiemminkin koiranruokia on vedetty pois markkinoilta, koska niistä on löytynyt jotain epämääräistä. Syötän itsekin koirilleni teollista kuivanappulaa, mutta kyllä tämäntyyliset tapaukset herättävät ajattelemaan vakavasti raakaruokintaan siirtymistä.
Lisätietoa aiheesta:
Raakaruokinta
Teollinen koiranruoka (Tassut ja Nokat-blogi)
Barffi.net (tamperelainen koirien raakaruokinnan erikoisliike)
Kattoisit peiliin!
Viime lauantaina poikkesimme Gingan kanssa Mouhijärvellä ProCaniksen agilityvalmennuksessa. Tarkoitus oli lähinnä saada apua Gingan haukkuongelmaan, mutta neiti päättikin yllättää ja osoitti hiljaisella suorittamisellaan, että ohjaaja voisi varmaan katsoa peiliin ja ohjata kunnolla ja vasta sitten ihmetellä, että miksi se koira haukkuu radalla… Toki Ginga nyt jonkin verran haukkui, mutta selkeyttämällä omaa ohjaustani, reilusti yli puolet haukkumisesta jäi pois.
Rata oli haastava ja alkuun olin ihan varma, etten edes muista sitä. Enkä oikein muistanutkaan, mutta pätkissä edeten homma luonnistui paremmin. Sain myös rauhassa keskittyä ohjauskuvioihin ja opin, että Gingakin osaa jo sen verran hyvin ratahommia, että se voisi ansaita vaikkapa palan luottamusta… Eli nyt ohjaaja jättää ne “ei se irtoo”- ja “ei se osaa hakea tuota estettä tästä kulmasta”-puheet radan reunalle ja antaa koiran näyttää että se osaa. Sama kohtalo koskee myös “ei se katso mun vartalo-ohjausta vaan kuuntelee käskyjä ja se ei kuule kun se haukkuu”-marinaa.
Kouluttajamme Marko Mäkelä osasi oikein hyvin löytää Gingan vahvuuksia eikä ohjeissa ollut ainuttakaan sellaista kohtaa, jossa olisin joutunut epäilemään, sopiiko jokin ohjaustyyli Gingalle. Täytyy jatkossakin ottaa agilityvalmennus osaksi treenisuunnitelmaa, vaikka muutaman kerran vuodessa. Budjetti ei anna periksi niin tiuhaan treenaamiseen kuin toivoisin, mutta pienikin apu voi olla suuri joskus….
Julkaisija: Katri, 05.12.2011 klo 21:45. Luokat: Agility, Koirat • Ei kommentteja
Kotitokot
Kesä on mennyt niin hulivilinässä etten ole ehtinyt juuri tokoa treenaamaan vaan olemme keskittyneet täysin agilityyn. Tarkoitus olisi kuitenkin toko pitää edelleen listoilla, sillä kyllähän se TVA vielä siellä huutelee, että pitäisi käydä hakemassa pois.
Paikallamakuu on se Gingan ongelma. Tai lähinnä kai minun ongelmani, koska se on jäänyt puutteelliseksi. Koiralle ei ole kyllin selkeää, että pitäisi odottaa makuulteen koko se aika ja toistaiseksi kaikissa kokeissa se on noussut istumaan (arvosana 5-7) ja viimeisimmässä seisomisen kautta (arvosana 0) ja kun kerroin tuossa liikkeessä on 3, niin pistesaldoon moinen käytös vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti. Muut liikkeet ovat olleet aina tasoa 8-10, joten kyllähän se harmittaa kun koira muuten olisi hyvä.
Kotosalla aloitimme nyt paikkamakuut ja jatkammekin niitä kotosalla kunnes tarvittava taitotaso on kasassa. Sitten siirrymme ulos lähiparkkipaikalle, lähikentälle ja koirahalliin ja tällöin olisi se häiriökin hyvä saada aikaiseksi alkuun varmojen koirien kanssa. Jos vaikka jo jouluna olisi komea paikkamakuu hallinnassa. Tai edes keväällä, en tykkää itse oikein kisata talvisin oikein missään lajissa kun alkaa palelemaan, tulee nälkä ja vitutuskäyrä nousee… Jep, olen erittäin HC-koiraharrastaja kun en ole sääkestävä! No, puolustuksekeni totean, etten tykkää talvisin olla edes ulkona, mutta sitäkin täytyy toisinaan tehdä..
Noutoharjoittelu on edennyt kohtalaisesti, Ginga osaa oikein nätisti pitää sekä puu- että metallikapulaa eikä irroita vaikka kapulaan koskee tai yrittää vetää sitä pois sen suusta. Vasta “irti”-käskyllä irroittaa. Hienoa! Tämä täytyy vähitellen siirtää sisää ulos, sillä tarkoitus olisi ottaa mukaan kapulan kanssa liikkuminen ja sitä on aika hankala sisästiloissa toteuttaa.
Kaukoissa olen aloittanut seiso-maahan- sekä seiso-istu-liikesarjojen opettelun. Käskyjä ei vielä ole mukana, vaan vasta käsiohjauksella mennään. Ylipäätään jo se, että Ginga osaa pitää takakoipensa paikoilalan on huikeaa, kun yleensä sille tulee hillitön innostus tuontyyppisissä tehtävissä, joissa ei sanota käskyjä vaan “saa arvailla” ja heittää läpyskäksi koko jutun. Mutta, se alkaa oikeasti aikuistumaan ja se näkyy ihan kaikessa.
Julkaisija: Katri, 11.09.2011 klo 19:15. Luokat: Koirat, Toko • Ei kommentteja
I feel guilty
Ginga näytti vähän samalta eilen kun bongasin lattialta tyhjän karkkipussin ja kysyin siltä, että missä ne karkit ovat… Tässä taloudessa syyllistä tosin ei tarvitse edes miettiä kun kaikki Gingan mahdolliset rikostoverit ovat häkeissä asustelevia ja mikäli sattuisivat vapaalle jalalle pääsemään olohuoneeseen asti, joutuisivat ne luultavimmin itsekin koiran eväiksi…
Julkaisija: Katri, 20.08.2011 klo 13:50. Luokat: Koirat, Videot • Ei kommentteja
Ginga tähystää
Ginga on viihtynyt uudessa asunnossaan etenkin kun sängyltä on hyvä näköala etupihalle. Minun pieni kahjo vahtikoirani!
Vahtikoiria täällä kyllä tarvitaankin, epäilyttävää väkeä liikkuu todistettavasti ainakin yhden henkilön verran. Tämä tummahko herra tuli vastaan tänään hississä, asuu 3. kerroksessa tässä talossa ja on jostain syystä moikkaillut minua useinkin. Tänään sitten tuli hissillä 6. kerrokseen kyselemään huonolla suomella joutavia, kuten että asunko täällä, asunko yksin, onko minulla koiraa… Huhhuh, täytyy alkaa hieman välttelemään tätä. Olen aina iltaisin ulkoillessani kiitellyt Gingan olemassaoloa mutta tämänpäiväinen kyllä sai kiittelemään vielä enemmän. Jotenkin nousi niskakarvat pystyyn siitä ukkelista, vaikka noin muutoin onkin ihan kiva naapureita moikata rapussa ja tutustua.
Julkaisija: Katri, 09.08.2011 klo 23:01. Luokat: Koirat, Kuvat, Yleinen • Ei kommentteja
« Vanhemmat postit Arkistot
- Helmikuu 2012 (4)
- Tammikuu 2012 (6)
- Joulukuu 2011 (1)
- Marraskuu 2011 (3)
- Syyskuu 2011 (2)
- Elokuu 2011 (6)
- Heinäkuu 2011 (6)
- Kesäkuu 2011 (8)
- Toukokuu 2011 (15)
Kategoriat
Seuraa blogia
