Kattoisit peiliin!

Viime lauantaina poikkesimme Gingan kanssa Mouhijärvellä ProCaniksen agilityvalmennuksessa. Tarkoitus oli lähinnä saada apua Gingan haukkuongelmaan, mutta neiti päättikin yllättää ja osoitti hiljaisella suorittamisellaan, että ohjaaja voisi varmaan katsoa peiliin ja ohjata kunnolla ja vasta sitten ihmetellä, että miksi se koira haukkuu radalla… Toki Ginga nyt jonkin verran haukkui, mutta selkeyttämällä omaa ohjaustani, reilusti yli puolet haukkumisesta jäi pois.

Rata oli haastava ja alkuun olin ihan varma, etten edes muista sitä. Enkä oikein muistanutkaan, mutta pätkissä edeten homma luonnistui paremmin. Sain myös rauhassa keskittyä ohjauskuvioihin ja opin, että Gingakin osaa jo sen verran hyvin ratahommia, että se voisi ansaita vaikkapa palan luottamusta… Eli nyt ohjaaja jättää ne “ei se irtoo”- ja “ei se osaa hakea tuota estettä tästä kulmasta”-puheet radan reunalle ja antaa koiran näyttää että se osaa. Sama kohtalo koskee myös “ei se katso mun vartalo-ohjausta vaan kuuntelee käskyjä ja se ei kuule kun se haukkuu”-marinaa.

Kouluttajamme Marko Mäkelä osasi oikein hyvin löytää Gingan vahvuuksia eikä ohjeissa ollut ainuttakaan sellaista kohtaa, jossa olisin joutunut epäilemään, sopiiko jokin ohjaustyyli Gingalle. Täytyy jatkossakin ottaa agilityvalmennus osaksi treenisuunnitelmaa, vaikka muutaman kerran vuodessa. Budjetti ei anna periksi niin tiuhaan treenaamiseen kuin toivoisin, mutta pienikin apu voi olla suuri joskus….

Julkaisija: Katri, 05.12.2011 klo 21:45. Luokat: Agility, Koirat • Ei kommentteja

Kinka kaahailee

Eilen selvisi agilitytreeneissä kaksi asiaa:
1) Ginga tarvitsee agilitypäivinä pitkän lenkin
2) Tunnin odottelu autossa ennen treenejä yhdistettynä päivän lyhyeen lenkkiin ei tiedä hyvää

Melkoista kaahailua oli siis havaittavissa treeneissä. Ensimmäisen radan yritelmä sai aikaan ihmeellisen hepulin, jossa yritettiin ilmeisesti murskata kuonolla ohjaajan nenä ja samalla nuolla vimmatusti naamaa… Lähdettiin sitten vähän rauhoittumaan ulos ja muutaman minuutin mittaisen vapaanajuoksutuksen jälkeen koira vaikuttikin jo paljon keskittymiskykyisemmältä. Se näkyi suorituksessakin, joka oli paljon hallitumpi mutta silti hyvin vauhdikas. Kääntymistä hypyn päällä täytyy kyllä todellakin harjoitella, mutta muutoin Gingalla on kyllä vauhtia sen verran, että Vilma jää kyllä kakkoseksi nopeudessa.

Toisaalta tuo nopeus on sitten heikko lenkki, koska itse en ole niin nopea ja Ginga alkaa haukkumaan jos olen liian hidas. Käytännössä siis koko ajan. Eilen hieman hillitsi haukkumista namipalkka, eli rättileikit tulevat vasta sitten radan jälkeen

Julkaisija: Katri, 03.06.2011 klo 22:11. Luokat: Agility, Koirat • Ei kommentteja

Agilityvalmennus

Lauantaina vietin 2,5 tuntia Juha Ruokosen agilityvalmennuksessa. Valmennus oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa, etenkin kun Gingan kanssa ei juurikaan ole tehty agilitya ulkopuolisen kouluttajan katsoessa.

Alkuun puhuimme jonkin verran ohjausjärjestelmistä. Kyseistä sanaa ei Suomessa kovin paljoa käytetä agilityn yhteydessä, mutta periaatteessa jokaisella ohjaajalla on oma ohjausjärjestelmänsä. Itselleni tosin jäi tästä mieleen omalle kohdalleni se, että oma ohjausjärjestelmäni ei ole kovin johdonmukainen.  Kuitenkin, Ruokonen esitteli meille englantilaisen Greg Derretin ohjausjärjestelmän, joka vaikuttaa kaikin puolin fiksulta. Kyseisestä ohjausjärjestelmästä kertoo tarkemmin Oiva Agility ry. Myös seuraavat Greg Derretin ohjausjärjestelmän perussäännöt on lainattu kyseiseltä sivustolta:

  1. Pidä koira aina näkökentässäsi. Näin et hukkaa koiraa ja koiralle on koko ajan selvää, mikä on lyhin reitti vahvistealueelle (ks. kohta 5).
  2. Ohjaa koiraa aina koiran puoleisella kädellä ja jalalla – riippumatta siitä, onko koira edellä, rinnalla tai takana. Tämä tekee ohjaajan juoksemisesta helppoa ja koira näkee vihjeet hyvin. Koiraa ei koskaan ohjata vastakkaisella kädellä, sillä koirasta katsottuna kauimmainen käsi aloittaa valssin. Vastakkaisen käden käyttö vain turhaan vesittää valssin ”aloitussignaalin”, jolloin riskinä on se, että koira ei jatkossa reagoi välittömästi tähän vihjeeseen. Takaaleikkaukseen ei myöskään käytetä käsiohjausta, vaan koiran linjan leikkaaminen tulee olla riittävä vihje koiralle suunnan muutoksesta.
  3. Pidä oma rintamasuuntasi kohti koiran etenemissuuntaa niin kauan, kunnes koira on lukinnut esteen (engl. ”commitment point”). Serpentiini-ohjaus on ainoa poikkeus tähän sääntöön.
  4. Kädenvaihto tarkoittaa aina välitöntä suunnanmuutosta, joten valssaa ainoastaan suunnan vaihtuessa. Valssi suoritetaan mahdollisimman lähellä seuraavaksi suoritettavaa estettä.
  5. Koiran tulee pyrkiä vahvistealueelle (engl. ”reinforcement zone”) niin nopeasti kuin mahdollista. Vahvistealue on ohjaajan vartalon etupuolella oleva alue (ks. kuva alempana). Ohjaajan liikkuessa myös vahvistealue liikkuu jatkuvasti eteenpäin ja koira ikään kuin jahtaa sitä. Koiran tulee aina pyrkiä kohti vahvistealuetta, joten koiraa ei koskaan käännetä poispäin ohjaajasta koiran puoleisella kädellä pyyhkäisemällä (engl. ”flick”).
  6. Koira ei saa vaihtaa puolta ohjaajan selän takana eli ns. persjätöt tai sokkarit eivät ole sallittuja. Ohjaajan takaa kulkeminen tarkoittaisi, ettei koira hakeutuisi suorinta tietä vahvistealueelle, mikä aiheuttaisi epäselvyyttä koiralle monissa ohjaustilanteissa. Sokkarilinja (engl. “blind-cross body line”, lyh. BCBL) on kuviteltu linja, joka jatkuu ohjaajan hartioiden läpi. Koira opetetaan jahtaamaan sokkarilinjaa ja yrittämään päästä suorinta tietä sen yli ohjaajan eteen vahvistealueelle. Nimensä mukaisesti koiraa palkitaan vahvistealueella ja vähitellen kertynyt runsas vahvistehistoria tekee siitä tavoiteltavan paikan. Esimerkiksi hitaalle koiralle ei ole vielä rakennettu tarpeeksi vankkaa vahvistehistoriaa linjan välittömästä jahtaamisesta. Koiran ei siten tule koskaan ylittää sokkarilinjaa poispäin vahvistealueelta. Näin myös sokkari on epäjohdonmukainen ohjausliike. Muita syitä siihen miksei sokkaria käytetä Greg Derrettin ohjausjärjestelmässä ovat näköyhteyden menettäminen koiraan ja viivästynyt fyysinen vihje.
  7. Ohjaajan kiihdyttäessä, myös koiran tulee kiihdyttää vauhtiaan. Vastaavasti ohjaajan hidastaessa, koiran tulee hidastaa liikkumistaan eikä koira saa ohittaa vahvistealuetta. Ohjaajan hidastuva liike tai pysähtyminen ovat vihje tulevasta suunnanmuutoksesta, joten koira osaa mitoittaa esimerkiksi askelpituutensa sen mukaisesti.

Itseäni tässä ohjausjärjestelmässä häiritsevät ainoastaan perjättöjen kieltäminen. Siksi en itse aio kopioida tätä ohjausjärjestelmää suoraan, vaan ottaa siihen mukaan persjätöt, mutta laatia niille johdonmukaiset ohjeet. esimerkiksi Juha Ruokosella oli valssauksen yhtenä sääntönä se, ettei valssia tehdä koskaan suoralla eli vain puolenvaihdon vuoksi. Valsiin sisältyy Ruokosen ohjauksessa aina käännös, mikä on johdonmukainen merkki koiralle: kun valssataan, on syytä olla tarkkana ja varautua nopeaan käännökseen.

Valmennuksessa oli yksi 20 esteen rata, jota suoritimme osissa noudattaen tätä Greg Derretin ohjausjärjestelmää. Itselläni oli paljon ajattelemista juuri valssauksissa, etenkin rintamasuunnan kanssa. Olennaisinta oli, että napa on kohti koiraa sillä hetkellä, kun koira ponnistaa hypylle ja koiranpuoleinen käsi ohjaa koiran hypyn yli. Koiran hypyn aikana kyseinen käsi saattaa koiran esteen yli, mutta ohjaajan kroppa kääntyy korkkiruuville ja kun koira on laskeutunut, otetaan käyttöön se toinen käsi, jonka puolelle koira halutaan. Tätä on vaikea selittää kirjoittamalla, mutta tällä tavoin sain Gingallekin aikaan suhteellisen hienoja kääntymisiä.

Kääntymiset ovat kuitenkin Gingan ongelma. Samoin kuin Vilmalla, en koskaan ole opettanut sille, miten esteen päällä käännytään. Eli koira aloittaa kääntymisensä vasta kun kaikki neljä jalkaa ovat osuneet maahan. Se tuo luvattoman paljon lisäaikaa suoritukseen ja aiheuttaa riskinä väärälle esteelle ajautumisen. Eli tähän aletaan nyt Gingan kanssa puuttua tiukalla kädellä ja harjoittelu aloitetaan agilitykentän ulkopuolella ja myöhemmin liitetään sitten osaksi agilityharjoitusta.

Julkaisija: Katri, 22.05.2011 klo 19:46. Luokat: Agility, Koirat • Ei kommentteja

Ginga 2-luokkaan!

Viikonloppuna oli Tampereen Koiraurheilijoiden järjestämät agilitykilpailut, joihin Ginga oli ilmoitettu kaikkiin neljään starttiin. Se oli näin jälkikäteen ajatellen vähän liikaa, etenkin kun itse olin hieman sairaana, mutta hyvillä tuloksilla selvittiin pääasiassa.

A-kisa
Tältä radalta hylky miljoonasta syystä. Ginga oli ihan kahjo eikä keskittynyt ohjaukseen. Loppurataa kohden parani huomattavasti, mutta hylky oli jo alla, joten se siitä.

B-kisa
Tämä rata oli hieno, vaikka itse sanonkin. Ainoastaan loppuvaiheessa Gingan nenään tuli joku kiehtova haisu ja se jäi sitä seurailemaan hetkeksi, mikä vaikutti suoritusaikaan toki… Ginga ei ole koskaan aiemmin kiinnittänyt huomioita radalla oleviin hajuihin, joten näen tähän kaksi vaihtoehtoa: joko maassa oli jossain nami (Ginga on Ahne) tai sitten Gingalla on juoksu tulossa ja tuoksut veivät tytön mennessään… Sijoitus oli 4. ja ilman haisuttelua oltaisiin sijoituttu.

C-kisa
Vähän kahjoa menoa omien ohjausmokieni takia, mutta nollalla maaliin ja vielä nopeiten, eli kakkosluokkaan siirtyminen tapahtui nollavoitolla. :) Mahtavaa.

D-kisa
Eka kisa 2-luokassa, ei mennyt hyvin. Olin itse väsynyt ja startin viivästyminen luokkanousun takia aiheutti odottelua. En jotenkin pystynyt enää keskittymään, joten hylky oli ihan omaa mokaani. Gingalle tosin kepeiltä monta kieltoa, joten sitä tarvitsee vielä sitten treeniä.

Julkaisija: Katri, 16.05.2011 klo 19:52. Luokat: Agility, Koirat • Ei kommentteja

Agilitymenestystä

Eilen suuntasimme aamuseitsemältä kohti Jyväskylää, jossa oli tarkoitus startata molempien koirien kanssa kahden startin verran. Gingalla kyseessä olivat sen elämän ensimmäiset viralliset agilitykilpailut ja Vilmalla edellisestä startista oli ehtinyt vierähtää liki 3 vuotta. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla.

Ginga starttasi heti aamusta agilityradalla. Menosta puuttui asennetta ja lisäksi saimme sen verran kieltovirheitä, että hylkyhän siitä tuli. Lähinnä kepeillä tuli taisteltua hyvin paljon, sillä kepit tulivat heti pussin jälkeen ja siinä sitten Ginga ei oikein osannut mennä oikeaan keppiväliin.

Toinen Gingan rata oli sitten menestys. Edellisen radan asennevammasta johtuen annoin Gingan vapaasti nähdä muiden koirien suorittavan rataa ja hetsasin sitä oikein radalle päin. Hieman pelkäsin, että homma menee yli ja koira on ihan ylikierroksilla, mutta tämän koiran kanssa sellaista ei tarvitse juurikaan pelätä. Koira toki tuntui kiehuvan, mutta se oli täydellisesti hallinnassa radalla. Lisäksi suorituksessa oli mukavasti voimaa. Tämän perusteella ei liene yllätys, että nollaradan saatuamme sijoituimme ensimmäisiksi. Ihanneaikakin (48 sekuntia) alittui yli 12 sekunnilla! Aivan huippua!!

Vilman suoritukset olivet sitten vasta illalla ja  oma jännitys tuntui muuttuvan vähän voimattomuudeksi kun oli ollut kisapaikalla jo 10 tuntia. Radat olivat haastavia ja vaativat todella paljon nopeutta myös ohjaajalta ja se oli sitten meidän kompastuskivemme kummallakin radalla. Teimme kummallakin radalla puhtaat suoritukset, mutta käännökset yms. olisivat voineet olla nopeammat. Toisella radalla sijoitus 5. ja toisella 6. joten ei se huono ollut, mutta näistäkin suorituksista olisi useampi sekunti saatu pois jos olisin ollut itse siellä missä pitikin…  Fiilis oli kuitenkin aivan loistava, kun koira 3 vuoden tauon jälkeen, 8 vuotiaana tekee näin hienon suorituksen.

Niin, Vilma tosiaan vietti synttäreitään Jyväskylän agilityhallissa eilen. Naama on harmaantunut kovasti, mutta vauhtia ei puutu. Pikemminkin voisi sanoa, että koira vain paranee, kun se mieletön agilityvimma kanavoituu järkevällä tavalla suoritukseen ja vauhtiin, eikä esimerkiksi ohjaajan hihan repimiseen tai omien ratojen suoritteluun kuten nuorempana…

Julkaisija: Katri, 27.03.2011 klo 9:47. Luokat: Agility, Koirat • Ei kommentteja

  • Arkistot

  • Kategoriat

  • Seuraa blogia