Koirien kanssa Kuusamossa

Varasimme Jannen kanssa pikkureissun Kuusamoon jo alkukesästä, mutta alkuperäisen suunnitelman mukaan meillä ei ollut tarkoitus ottaa koiria matkaan. Olen kuitenkin melko tarkka koirieni suhteen, enkä loppuviimein onnistunut löytämään niille kelvollista hoitajaa. Muutama seulan läpäisemä hoitaja toki tuli mieleeni, mutta he olivat kaikki syystä tai toisesta estyneitä ottamaan koiria hoitoon. Varasimmekin sitten hoitopaikan Ruka-ahon koirahoitolasta, joka osoittautuikin ihanaksi paikaksi. Hoitolan pitäjä oli todella mukava ja asiantuntevan oloinen ja tilat varsin asialliset. Olin myös lukenut hyvää palautetta hoitolasta, joten uskalsin tehdä hoitolaan varauksen.

Ennen hoitolaan jättämistä teimme hoitosopimukset ja pääsimme näkemään tilat paikan päällä, mikä rauhoitti mieltäni. Koirille oli varattu yhteinen ”huone” ja niillä oli vapaa kulku sisään ja ulos luukun kautta. Saimme myös helposti sovittua koirien tuonti- ja hakuajat, eikä tullut lainkaan sellainen olo, että koirat olisivat ainoastaan tienestiä tuovia tuotteita, vaan niiden hyvinvoinnista huolehdittiin ja ne otettiin huomioon yksilöinä. Jos joskus toiste tarvitsemme hoitolaa samalta suunnalta, niin aivan varmasti otamme Ruka-ahoon yhteyttä. Koirat olivat kuulemma käyttäytyneet mallikkaasti ja ovat kuulemma tervetulleita uudestaan. Vaikea uskoa, kun etenkin Melee osaa toisinaan olla aika perseilijä lenkkeillessä ja Ginga on vanhan koiran tapaan välillä melkoinen jäärä, mutta kai se on uskottava kun niin sanottiin. Koirat olivat hoitolassa suurimman osan reissustamme, sillä kylpyläkäyntien ja muiden aktiviteettien vuoksi niiden yksinoloaika hotellihuoneessa olisi tullut liian pitkäksi.

Olimme jo aikaisemmin päättäneet, että kiertäisimme 12 kilometrin mittaisen Pienen Karhunkierroksen, joka sijaitsi Oulangan kansallispuiston eteläosassa. Selvittelin etukäteen maaston vaativuutta ja selvisi, että reitin voi helposti tehdä myös koiran kanssa. Saimme siis myös koirat mukaan tuolle pikkuvaellukselle ja tämä olikin jälkikäteen ajatellen aivan mahtava juttu. Olemme joskus aiemmin pohtineet, että lähtisimme jopa useamman päivän mittaiselle vaellukselle joskus, joten tämä Pieni Karhunkierros tarjosi sellaisen pienen maistiaisen mitä vaeltaminen voisi olla koirien kanssa.  Reitti oli helpohko, sillä vaikka se sisälsi suuria korkeuseroja ja erilaisia maastoja, sinne rakennetut sillat ja pitkospuut tekivät siitä sopivan reitin lähes kaikenkuntoisille.

Riippusillan ylitys
Riippusillan ylitys

Yleensä metsässä lenkkeillessä koirat ovat minulla aina vapaana. Oulanka on kuitenkin kansallispuisto, joten koirien oli ehdottoman tärkeää olla hihnassa koko ajan. Maaston huomioiden hihna oli tärkeä myös niiden omaa turvallisuutta ajatellen, sillä kahjot belgialaiseni olisivat aivan varmasti pudonneet jostain kalliolta riemuitessaan vapaudesta ja uusista maisemista. En ole varsinaisesti mikään kelataluttimien kannattaja, mutta tällä reissulla niistä oli kyllä suuresti hyötyä, sillä koirat saivat ihan erilaista vapautta mitä ne olisivat tavallisessa 1,5 metrin hihnassa saaneet. Ainoa haaste oli tämä koirien hihnakäytös, sillä ne eivät todellakaan ymmärtäneet tuota 5 metrin epämääräistä määrettä, jonka jälkeen vapaus vain yhtäkkiä lakkasi. Etenkin Melee kiskoi alkuun menemään varsin päättäväisellä meiningillä, mutta onneksi oppi nopeasti hieman rauhallisemman tyylin koetellessaan vapautensa rajoja. Siltojen ylityksissä ja jyrkissä portaissa se onneksi osasi edetä asiallisen rauhallisesti ja odottaa puolta hitaampaa taluttajaansa. Ginga oli näissä toki myös erinomainen ja sen suurin huoli oli lähinnä pitää koko porukka kasassa.

Huikea näkymä Oulangasta
Huikea näkymä Oulangasta

Reitin varrella oli muutamia pysähdyspaikkoja, jotka mahdollistivat mm. makkaranpaiston. Me pysähdyimme kerran, hieman puolenvälin jälkeen, paistamaan makkarat koko porukalle. Tämä oli koirien näkökulmasta varmasti retken yksi kohokohdista, sillä eihän niitä mitenkään raaskinut jättää herkuitta. Tämä pikkuvaellus oli aivan mahtava kokemus ja Jannen kanssa suunnittelemmekin ahkerasti jo tulevia vaelluksia. Suomen vuodenajan asettavat pieniä rajoituksia aloitteleville vaeltajille, joten suunnitelmissa on tehdä ensimmäinen pitkä vaellus ensi vuonna. Rakastuin Kuusamon luontoon, joten voi olla, että päädymme valitsemaan 80 kilometriä pitkän Karhunkierroksen, joka on tällä hetkellä Suomen suosituin vaellusreitti.

Minä ja Melee taukopaikalla
Minä ja Melee taukopaikalla

Kuusamossa todella tuntuu siltä, että luonto on lähellä. Erityisesti poroja tulee vastaan aivan joka paikassa: metsässä, autotiellä ja jopa golfkentällä. Niillä ei todellakaan ole pienintäkään ymmärrystä liikenteestä, joten ajaessa sai oikeasti olla tarkkaavainen. Eikä riitä, että on tarkkaavainen vain siihen asti, että poro tai muutama on ylittänyt tien, sillä ne saattavat saman tien haluta ylittää tien toiseen suuntaan. Söpöjä eläimiä ne ovat silti, ja yllättävän pienikokoisia, vaikken toki mitään hirven kokoisia otuksia odottanutkaan näkeväni. Opin myös, että suurella osalla poroista on kaulapannat, jotka helpottavat tunnistamaan niiden omistajan ja pannoissa on myös GPS, joten porot ovat helpommin löydettävissä.

Poroja golfkentällä
Poroja golfkentällä

Pieni Karhunkierros lyhyesti

  • Reitti sisältää vaihtelevaa maastoa ja korkeuseroja sekä upeita riippusiltoja
  • Reitti on kohtuullisen helppokulkuinen portaiden ja pitkospuiden vuoksi
  • Eksyä ei voi, polut ovat selkeästi merkittyjä
  • Reitti on todella suosittu, omaa rauhaa ei ainakaan Ruska-aikaan kannata liikaa toivoa etenkään taukopaikoilla
  • Kuljettavissa myös talvella
  • Maisemat ovat huikeat
  • Kierroksen varrella on kuusi taukopaikkaa, joissa on nuotiopaikat sekä ulkohuussit

Liewec.netin paluu

Liewec.net -sivusto sai alkunsa syksyllä 2009 ja on sittemmin elellyt enemmän tai vähemmän aktiivista elämää pääasiassa toimien koira-aiheisena blogina. Viimeiset noin kaksi vuotta sivusto on kuitenkin ollut käytännössä kuollut johtuen ajanpuutteesta. Kun viimein aikaa on löytynyt, on tuntunut vieraalta jatkaa enää vanhan blogin parissa, joten päätin aloittaa tyhjältä pöydältä.

Uusi Liewec.net tulee jatkamaan samaa vanhaa linjaa koiramaisten postausten muodossa, mutta yhä enenevissä määrin se tulee sisältämään myös muita elämäni osa-alueita ja toimimaan myös omana WordPress- harjoittelualustanani.