Enkeli-Elisa 1996-2011

“Sivut loppuu kohta. Loppuuko elämä samalla? Mä voin kirjoittaa loputtomiin, mutta mitkään sanat ei kuvaa sitä miltä musta tuntuu. Kun nää oliskin viimeiset sivut. Ei tarttis enää olla… ollenkaan. Mä en vaan jaksa. En tätä paskaa. Musta tuntuu, etten mä saa henkeä enää. En jaksa hengittää. Se on liian vaikeeta. Puristaa, tukehduttaa. Ei jaksa. Ei pysty. En mä. Mä en ole mitään.”
(Elisan oma päiväkirja 22.1.)

Tietoisesti yritän välttää vakavien aiheiden kirjoittamista blogissani, koska olen itse jotenkin niin herkästi asioihin reagoiva, että murehdin niitä ihan tarpeeksi itsekin.

Koko pienen ikäni koulussa on puhuttu koulukiusaamisesta, siitä miten ihmiset kokevat asioita eri tavoilla ja se mikä on jonkun mielestä hauskaa, voi toisesta tuntua hyvin pahalta. Silti ympärillä näkyi koulukiusausta, tavalla jos toisellakin. Omia kavereita tietenkin puolusti, mutta kynnys esimerkiksi puuttua rinnakkaisluokkalaisen kiusaamiseen oli liian suuri. Ja toisaalta vaikeasti havaittavaa. Monesti välitunneilla jopa opettajat saattoivat puuttua kiusaamiseen – mutta kun se kiusattu lisäkiusaamisen pelossa kertoi nauraen kaiken olevankin hyvin. Opettaja poistuu. Kiusaaminen jatkuu.

Se, että asiasta puhuttiin, ei auttanut. Kai sitä kiusaajat ajattelevat, että eihän heidän kiusaaminen ole niin vakavaa tai että uhri tosiaan ansaitsee sen. Lapset eivät ymmärrä kiusaamisen seurauksia, sanotaan. Entäpä ne työpaikkakiusaajat? Harrastuksissa kiusaavat? Aikuisia ihmisiä, joiden pitäisi jo tietää. Ehkäpä jopa lapsilleen paasaavat kotona miten kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Vaikka en suoraan uskokaan siihen, että vika olisi kouluissa kun eivät kertoisi tarpeeksi koulukiusaamisesta, laitan silti linkin adressiin, jossa Enkeli-Elisan tarina halutaan tuoda kouluihin, varoittavaksi esimerkiksi ajatuksia herättämään.

Lisää linkkejä Enkeli-Elisasta:
Facebook
Elisan päiväkirjat
Elisan vanhempien blogi

Julkaisija: Katri, 20.01.2012 klo 20:34. Luokat: Yleinen • Ei kommentteja

Ei kommentteja.

  • Arkistot

  • Kategoriat

  • Seuraa blogia