Lauantain kommellukset Helsingissä

Tämä postaus tulee hieman myöhässä, sillä flunssani sai oikein kunnon boostin viikonlopun aikana ja sunnuntaista asti olen pääasiassa viettänyt aikani nukkuen – suorastaan ihmeellistä miten unta oikein voi riittää useammaksi vuorokaudeksi. Pari hereilläolotuntia vuorokaudesta on tullut katsottua suosikkisarjaani How I Met Your Motheria maratonina (parasta kun on nähnyt jo kaiken kertaalleen, niin ei haittaa olla puolitokkurassa ja missata osa tapahtumista) ja nyt sitten tätä blogipostausta.

Sovin  ystäväni Idan kanssa, että lähden hänen kanssaan lauantaina Lemmikkimessuille (ja siinä ohessa myös Elma-messuille), sillä hän oli saanut sinne pari kappaletta ilmaisia lippuja. Koska olin muutenkin menossa isänpäivää viettämään etelään, sopi tämä reissu kuvioon varsin hyvin. Siis ei muuta kuin lentolippuja ostamaan, sillä lentäen pääsee Oulusta Helsinkiin tunnissa. Ongelmia aiheutti flunssani, mutta koska lentolipuissa ei ollut peruutusmahdollisuutta, päätin lähteä Buranan voimin reissuun silti, pääasiassa koska Idan näkemisestä oli vierähtänyt jo useampi kuukausi ja isänpäivän halusin joka tapauksessa viettää vanhempieni kanssa.

Finnairin lento oli sitten lopulta yli 1,5 tuntia myöhässä, eli en ollutkaan messuilla kello 13 kuten alun perin piti, vaan vasta puoli kolmelta. Aikaa messujen kiertämiseen jäi siis lopulta vain 3,5 tuntia, joka tuntui aluksi todella vähältä, mutta jälkikäteen ajatellen ja oma kunto huomioiden aivan riittävältä.

Shoppailun puolesta lemmikki- ja koira(näyttely)messut tuottavat nykyään joka vuosi pettymyksen. Itselläni yksi syy lähteä messuille on löytää laadukkaita tarvikkeita yms. koirilleni ja joka vuosi tarjonta on pienentynyt, tuotteiden laatu laskenut ja hinnat nousseet. Joukossa on pari poikkeusta, pääasiassa käsityönä tehtyjen tuotteiden osalta, mutta nekin jäävät usein ostamatta messuilta ja tilattua sitten netistä mietiskelyjen jälkeen. Tänä vuonna mukaan lähtivät messuilta koirille ainoastaan vinkuva Kong Squeeze-pallo, jollainen on toimiva treenipalkka etenkin kun löydän fiilistä ja aikaa laittaa siihen vielä grippinauhan kiinni.

Suosikkipaikkoja olivat Puun Lumoissa– sekä Taide Miloun-kojut. Puun lumoissa-yritykseen tutustuin jo vuosi sitten Tampereen käsityömessuilla, josta mukaan lähtikin ihastuttava belgianpaimenkoira-taulu. Taide Miloun tuotteet puolestaan ovat saaneet vielä odottaa, sillä tahdon teettää tuotteet omista kuvista, mutta en ole saanut otettua koiristani vielä sellaista oikeaa otosta.

Taide Miloun ihastuttava groenendael-kello
Taide Miloun ihastuttava groenendael-kello

Lemmikkimessuilla tuli kierrettyä, mutta koska lemmikkien osalta olen kiinnostunut lähinnä koirista, ei kissat, kanit ja etenkään matelijat jaksaneet juuri kiinnostaa. Toki ystäväni Ida johdatti minut näidenkin äärelle. Eksoottiset lemmikit ovat toki mielenkiintoisia, mutta lähinnä siinä mielessä, että ne ovat erilaisia ja söpöjä paijattavia. Hyvinkin usein ne eivät vain ole kovin paijattavia ja hoitokin tuppaa olemaan kovin vaivalloista, joten toistaiseksi pitäydyn vain näissä koirissa. Aiemmin minulla on ollut kyllä rottia ja hiiriä lemmikkinä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että se jatkuva häkin siivoaminen ei ole enää minua varten.

Elma-messuilla kiertely olikin mukavaa, sillä erilaiset tuotantoeläimet ovat heikko kohtani. Erityisesti lampaat, lehmät, vuohet ja ankat ovat eläimistä sellaisia, joista pidän paljon ja joita haluaisin itsekin hankkia joskus jos asumisolosuhteet sen mahdollistavat. Pidin myös siitä, miten näillä messuilla ei peitelty lempein ilmauksin sitä, että kyseessä olivat tuotantoeläimet, vaan esimerkiks liharodun edustajien kohdalla infotaulussa kerrottiin ihan avoimesti, että ”Hei, meistä tulee isona pihvejä”. Kasvissyöjää ei minusta koskaan tule, mutta on tärkeää tuoda esille, että se liha lautasella on oikeasti elävästä eläimestä tullutta ja jokainen meistä voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, millaiset olot eläimellä on ollut eläessään – ja kuollessaan toki myös.

Suloisia pihvivasikoita
Suloisia pihvivasikoita

Kaikin puolin siis ihan mukava messupäivä, mutta enpä olisi näillekään lähtenyt ellei olisi ilmaisia lippuja ollut. Pääsinpähän kuitenkin näkemään parasta ystävääni ja sunnuntaina sitten vanhempiani isänpäivän merkeissä. Kotimatka oli kyllä yhtä tuskaa flunssan ollessa melko pahana, ja maanantaina matka jatkuikin sitten lääkäriin heti aamusta. Mutta eiköhän tämä olo tästä vähitellen parane, etenkin kun muistaisi levätä. Paheeni sairastellessa on ryhtyä heti olon vähänkin kohentuessa puuhastelemaan kaikenlaista, ja sitten kohta ollaankin taas vuoteen omana.