Leffavinkki: The Plague Dogs

The Plague Dogs (French cover)

Ruohometsän kansa (eng. Watership Down) on monelle tuttu kirja sekä elokuva. Itse näin elokuvan ensimmäisen kerran jo lapsena, ja kaikessa raakuudessaan ja synkkyydessäänkin se jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. Sekä kirja että elokuva on alunperin julkaistu 1970-luvulla (kirja 1972 ja elokuva 1978) ja vielä tuolloin niitä ei lukemani perusteella pidetty kovinkaan traumatisoivina. Toisin on nykyään, sillä esimerkiksi Britanniassa Channel 5 sai valtavasti kritiikkiä vanhemmilta, kun se esitti kyseisen elokuvan televisiossa pääsiäissunnuntaina 2016. Ruohometsän kansa toki kertoo villikaneista, ja sinänsä se saattaa kuulostaa pääsiäishenkiseltä, mutta ehkä sitä ei kuitenkaan voi nähdä koko perheen hauskana pupuelokuvana..

Joka tapauksessa, jos sinäkin olet yksi niistä, johon Ruohometsän kansa on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, saatat olla kiinnostunut myös elokuvasta The Plague Dogs. Kuten Ruohometsän kansa, myös The Plague Dogs on Richard Adamsin kirjoittama kirja, joka on julkaistu vuonna 1977. Elokuva on julkaistu vuonna 1982 ja sen on tuottanut sekä ohjannut Martin Rosen – sama henkilö joka ohjasi myös Ruohometsän kansa -elokuvan. Teema on samanhenkinen, synkkä, verinen ja inhottavan realistinen. Siinä missä Ruohometsän kansalle ei ole ikärajaa (koska sitä ei koskaan arvioitu), The Plague Dogs on saanut Yhdysvalloissa PG-13 -suosituksen.

The Plague Dogs
The Plague Dogs

The Plague Dogs kertoo kahdesta koirasta, Rowfista ja Snitteristä, jotka pakenevat tutkimuslaboratoriosta. Tarinan alku korostaa vahvasti eläinkokeiden (mm. vivisektio) julmuutta, ja elokuva alkaakin kohtauksella, jossa Rowfia uitetaan altaassa kunnes sen voimat ehtyvät ja se hukkuu, jonka jälkeen se elvytetään ja hukkumiskoe toistetaan. Elokuvan ohjaajan mukaan elokuva ei kuitenkaan pyri olemaan eläinkoevastainen, vaan pääpaino on koirien seikkailussa.

Pakenemisen jälkeen sekä Rowf että Snitter yrittävät parhaansa mukaan selviytyä vapaudessa. Vapaus ei kuitenkaan ole ilmaista ja eläinkoelaitoksen tutkijat yrittävät saada koirat kiinni. Myös muut ihmiset, media sekä lopussa jopa armeija kiinnostuvat koirien tilanteesta niiden tapettua lampaita. Tutkijat väittävät koirien kantavan paiseruttoa, joka osaltaan herättää tarpeen saada koirat kiinni. Koirien vapaus kääntyykin pelkäksi pakomatkaksi ja niiden vapaudesta on vaikea iloita, kun juonenkäänne toisensa jälkeen vahvistuu katsojan ajatus siitä, että tämä ei voi päättyä hyvin.

Elokuva on synkkä ja lohduton, paikoitellen hyvinkin raaka ja ilon ja toivon pilkahduksia on hyvin vähän. Missään nimessä tämäkään ei ole lastenelokuva. Harmillista on kuitenkin, että elokuva on jäänyt varsin vähälle huomiolle verrattuna Ruohometsän kansaan, sillä The Plague Dogsia ei ole esimerkiksi Suomessa näytetty televisiossa kertaakaan ja alkuperäisen DVD:n löytäminenkin on vaikeaa. Toistaiseksi elokuva löytyy kuitenkin kokonaisena Youtubesta, joten jos videon heikko laatu ja tekstityksen puute ei haittaa (paikoitellen hahmoilla on melko voimakas aksentti jota on vaikea ymmärtää, etenkin kun ääniraita ei ole kovin laadukas), suosittelen katsomaan sen sitä kautta.