Nyt on Mellullakin oma takki

Mellu ja takki

Olen aina ollut käsityöihminen, vaikka ompeluharrastukseni onkin ollut aina todella kausittaista. Ongelmani ompelun osalta muodostavat kolme asiaa:

  1. Perustaitoni ovat peräisin peruskoulun tekstiilityön tunneilta, viimeisimmästä tunnista on siis aikaa reilusti yli 10 vuotta.
  2. En pidä ohjeiden lukemisesta, en siis tiedä oikeita termejä tarvikkeille saati ompelutyyleille, materiaaleista puhumattakaan.
  3. Minussa on perfektionistin vikaa, mutta samalla haluan myös kokeilla aina perusjuttuja vaikeampia tai erikoisempia ratkaisuja.

Yrityksen ja erehdyksen kautta olen siis tutustunut tähän harrastukseen. Välillä epäonnistumiset ovat turhauttaneet ja harrastus ollut tauolla kauankin, mutta suurimmaksi osaksi taukoon on vaikuttanut ajanpuute. Teen lähes aina kaiken ompelutyöhön liittyvän itse alusta alkaen. Tämä tarkoittaa sitä, että en juurikaan käytä valmiita kaavoja, vaan laadin kaavat itse joko päästäni tai hyödyntäen jotain vanhaa vaatetta pohjana, jolloin tietysti jo itse ompeluvaiheeseen pääseminen on useamman tunnin työn takana.

Tämänkertainen ompelutyöni oli treenitakin tekeminen Mellulle. Olen aiemminkin tehnyt takit sekä Vilmalle että Gingalle ja aina oppinut jotain uutta. Mellun takin kohdalla halusin lähteä kokeilemaan myös täysin uutta materiaalia, softshelliä. Perinteisen fleecevuoren sijasta halusin kokeilla myös vähemmän sähköistyvää karvankerääjää vuorikankaaksi, joten päädyin tekemään vuoren ja ”aluskankaan” erikseen. Vuorikankaaksi valikoitui ihan perus vuorikangas ja koiran karvaa vasten tulevaksi kankaaksi puuvillatrikoo.

Koiran takki
Takki valmiina

Ompelu olikin haasteellista, ja jouduin ostamaan trikoota varten erillisen pallokärkineulan, sillä normaali neula jätti jälkeensä jatkuvasti hyppytikkejä. Tämä siis vinkiksi, jos joku innostuu itse kokeilemaan samaa ideaa. Pallokärkineulalla ongelmia ei ollut, ja työ etenikin hyvää vauhtia. Pallokärkineula-asiassa minua opasti Oulussa sijaitseva ompelukoneita ja -tarvikkeita myyvä Ompelutalo. Erittäin miellyttävä asiakaspalvelu, ja löysin huikean määrän eri tarvikkeita myös tuleviin projekteihini.

Päätin myös tähän takkiin tehdä oman ”kaulusosan”, johon tein kuminauhan ja rengasniittien avulla kiristysmahdollisuuden. Samaa hyödynsin etupuolella lapojen kohdalla. Heijastimet tein tavallisesta heijastinnauhasta (20mm) taittaen sen puoliksi ja laittamalla muodostuneeseen putkeen puuvillanarua muotoa pitämään. Takin kiinnityksen toteutin muovisella pikalukolla, sillä kokemukseni tarranauhoista on kohtuullisen huono. Takajaloille laitoin myös kuminauhalenkit, jotta takin helmat eivät liehu miten sattuu.

Lopputulokseen olen kohtuullisen tyytyväinen. Tähänkin jäi muutama juttu, jotka tekisin toisella tapaa jos mahdollista. Ompelisin sekä selän kohdille, että reisien kohdalle hieman istuvuutta lisääviä muotoiluja, samoin kuin vatsakappaleeseen. Tällaisenäänkin takki on kyllä toimiva ja mielestäni oikein tyylikäskin, mutta aina voisi parantaa.

Takin heijastimet
Takin heijastimet