Lauantain kommellukset Helsingissä

Tämä postaus tulee hieman myöhässä, sillä flunssani sai oikein kunnon boostin viikonlopun aikana ja sunnuntaista asti olen pääasiassa viettänyt aikani nukkuen – suorastaan ihmeellistä miten unta oikein voi riittää useammaksi vuorokaudeksi. Pari hereilläolotuntia vuorokaudesta on tullut katsottua suosikkisarjaani How I Met Your Motheria maratonina (parasta kun on nähnyt jo kaiken kertaalleen, niin ei haittaa olla puolitokkurassa ja missata osa tapahtumista) ja nyt sitten tätä blogipostausta.

Sovin  ystäväni Idan kanssa, että lähden hänen kanssaan lauantaina Lemmikkimessuille (ja siinä ohessa myös Elma-messuille), sillä hän oli saanut sinne pari kappaletta ilmaisia lippuja. Koska olin muutenkin menossa isänpäivää viettämään etelään, sopi tämä reissu kuvioon varsin hyvin. Siis ei muuta kuin lentolippuja ostamaan, sillä lentäen pääsee Oulusta Helsinkiin tunnissa. Ongelmia aiheutti flunssani, mutta koska lentolipuissa ei ollut peruutusmahdollisuutta, päätin lähteä Buranan voimin reissuun silti, pääasiassa koska Idan näkemisestä oli vierähtänyt jo useampi kuukausi ja isänpäivän halusin joka tapauksessa viettää vanhempieni kanssa.

Finnairin lento oli sitten lopulta yli 1,5 tuntia myöhässä, eli en ollutkaan messuilla kello 13 kuten alun perin piti, vaan vasta puoli kolmelta. Aikaa messujen kiertämiseen jäi siis lopulta vain 3,5 tuntia, joka tuntui aluksi todella vähältä, mutta jälkikäteen ajatellen ja oma kunto huomioiden aivan riittävältä.

Shoppailun puolesta lemmikki- ja koira(näyttely)messut tuottavat nykyään joka vuosi pettymyksen. Itselläni yksi syy lähteä messuille on löytää laadukkaita tarvikkeita yms. koirilleni ja joka vuosi tarjonta on pienentynyt, tuotteiden laatu laskenut ja hinnat nousseet. Joukossa on pari poikkeusta, pääasiassa käsityönä tehtyjen tuotteiden osalta, mutta nekin jäävät usein ostamatta messuilta ja tilattua sitten netistä mietiskelyjen jälkeen. Tänä vuonna mukaan lähtivät messuilta koirille ainoastaan vinkuva Kong Squeeze-pallo, jollainen on toimiva treenipalkka etenkin kun löydän fiilistä ja aikaa laittaa siihen vielä grippinauhan kiinni.

Suosikkipaikkoja olivat Puun Lumoissa– sekä Taide Miloun-kojut. Puun lumoissa-yritykseen tutustuin jo vuosi sitten Tampereen käsityömessuilla, josta mukaan lähtikin ihastuttava belgianpaimenkoira-taulu. Taide Miloun tuotteet puolestaan ovat saaneet vielä odottaa, sillä tahdon teettää tuotteet omista kuvista, mutta en ole saanut otettua koiristani vielä sellaista oikeaa otosta.

Taide Miloun ihastuttava groenendael-kello
Taide Miloun ihastuttava groenendael-kello

Lemmikkimessuilla tuli kierrettyä, mutta koska lemmikkien osalta olen kiinnostunut lähinnä koirista, ei kissat, kanit ja etenkään matelijat jaksaneet juuri kiinnostaa. Toki ystäväni Ida johdatti minut näidenkin äärelle. Eksoottiset lemmikit ovat toki mielenkiintoisia, mutta lähinnä siinä mielessä, että ne ovat erilaisia ja söpöjä paijattavia. Hyvinkin usein ne eivät vain ole kovin paijattavia ja hoitokin tuppaa olemaan kovin vaivalloista, joten toistaiseksi pitäydyn vain näissä koirissa. Aiemmin minulla on ollut kyllä rottia ja hiiriä lemmikkinä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että se jatkuva häkin siivoaminen ei ole enää minua varten.

Elma-messuilla kiertely olikin mukavaa, sillä erilaiset tuotantoeläimet ovat heikko kohtani. Erityisesti lampaat, lehmät, vuohet ja ankat ovat eläimistä sellaisia, joista pidän paljon ja joita haluaisin itsekin hankkia joskus jos asumisolosuhteet sen mahdollistavat. Pidin myös siitä, miten näillä messuilla ei peitelty lempein ilmauksin sitä, että kyseessä olivat tuotantoeläimet, vaan esimerkiks liharodun edustajien kohdalla infotaulussa kerrottiin ihan avoimesti, että ”Hei, meistä tulee isona pihvejä”. Kasvissyöjää ei minusta koskaan tule, mutta on tärkeää tuoda esille, että se liha lautasella on oikeasti elävästä eläimestä tullutta ja jokainen meistä voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, millaiset olot eläimellä on ollut eläessään – ja kuollessaan toki myös.

Suloisia pihvivasikoita
Suloisia pihvivasikoita

Kaikin puolin siis ihan mukava messupäivä, mutta enpä olisi näillekään lähtenyt ellei olisi ilmaisia lippuja ollut. Pääsinpähän kuitenkin näkemään parasta ystävääni ja sunnuntaina sitten vanhempiani isänpäivän merkeissä. Kotimatka oli kyllä yhtä tuskaa flunssan ollessa melko pahana, ja maanantaina matka jatkuikin sitten lääkäriin heti aamusta. Mutta eiköhän tämä olo tästä vähitellen parane, etenkin kun muistaisi levätä. Paheeni sairastellessa on ryhtyä heti olon vähänkin kohentuessa puuhastelemaan kaikenlaista, ja sitten kohta ollaankin taas vuoteen omana.

Melee ja ilmapallot

Halloween-Melee

Halloweenin myötä tarjoutui hyvä tilaisuus esitellä yksi Meleen erityisistä ominaisuuksista, nimittäin ilmapallot. Toki kaikki koirani ovat rakastaneet palloja, mutta ilmapallojen elinikä on usein kohtuullisen lyhyt koiran leluna. Meleekin onnistui ensimmäiset pallonsa rikkomaan hyvinkin nopeasti, mutta samalla se myös oppi miten ilmapalloja käsitellään. Mellun säännöt menevätkin niin, että kun pallo on ilmassa, sitä kohti voi pomppia miten sattuu ja pomputtaa eteenpäin. Mutta sillä sekunnilla, kun pallo koskettaa lattiaan, varovaisuus-vaihde on laitettava päälle. Se tarkoittaa sitä, että ilmapallosta on etsittävä ”solmunykerö” ja se on ainoa kohta, mistä palloa voi kanniskella ilman, että sitä rikkoo.

Ilmapallot ovat yksi niistä asioista, joiden kanssa Melee on osoittanut olevansa keskimääräistä belgiä älykkäämpi. Kyllähän belgi on älykäs rotu, jolle on helppo opettaa asioita, mutta sellainen tietynlainen hellyys ja varovaisuus eivät yleisesti ole ominaisuuksia, joilla belgianpaimenkoiria kuvaillaan. Mellun harmiksi taloudessa asustaakin myös perinteisempää kuppikuntaa edustava groenendael, joka huolehtii, ettei ilmapallojen elinikä kohtuuttomasti pitkity. Gingakin on kyllä hoksannut, että jotenkin se itse aiheuttaa pallon räjähdyksen, mutta se ei ole sellainen pohdiskelija, joka ymmärtäisi hakea vaihtoehtoisia ratkaisuja asiaan.

Meleen ilmapalloharrastus on jokseenkin hellyyttävää katseltavaa, sillä se on todellakin käsittämättömän hellä niitä kohtaan ja näkee välillä kovastikin vaivaa, että saa lattialla olevan ilmapallon pyöräytettyä oikeaan asentoon. Vaikeaa tästä tulee siinä kohtaa, kun ilmapallo sähköistyy. 😀

Halloween-Melee
Halloween-palloissa oli myös kätevä kuminauha solmunykerön vaihtoehdoksi

 

Nyt on Mellullakin oma takki

Mellu ja takki

Olen aina ollut käsityöihminen, vaikka ompeluharrastukseni onkin ollut aina todella kausittaista. Ongelmani ompelun osalta muodostavat kolme asiaa:

  1. Perustaitoni ovat peräisin peruskoulun tekstiilityön tunneilta, viimeisimmästä tunnista on siis aikaa reilusti yli 10 vuotta.
  2. En pidä ohjeiden lukemisesta, en siis tiedä oikeita termejä tarvikkeille saati ompelutyyleille, materiaaleista puhumattakaan.
  3. Minussa on perfektionistin vikaa, mutta samalla haluan myös kokeilla aina perusjuttuja vaikeampia tai erikoisempia ratkaisuja.

Yrityksen ja erehdyksen kautta olen siis tutustunut tähän harrastukseen. Välillä epäonnistumiset ovat turhauttaneet ja harrastus ollut tauolla kauankin, mutta suurimmaksi osaksi taukoon on vaikuttanut ajanpuute. Teen lähes aina kaiken ompelutyöhön liittyvän itse alusta alkaen. Tämä tarkoittaa sitä, että en juurikaan käytä valmiita kaavoja, vaan laadin kaavat itse joko päästäni tai hyödyntäen jotain vanhaa vaatetta pohjana, jolloin tietysti jo itse ompeluvaiheeseen pääseminen on useamman tunnin työn takana.

Tämänkertainen ompelutyöni oli treenitakin tekeminen Mellulle. Olen aiemminkin tehnyt takit sekä Vilmalle että Gingalle ja aina oppinut jotain uutta. Mellun takin kohdalla halusin lähteä kokeilemaan myös täysin uutta materiaalia, softshelliä. Perinteisen fleecevuoren sijasta halusin kokeilla myös vähemmän sähköistyvää karvankerääjää vuorikankaaksi, joten päädyin tekemään vuoren ja ”aluskankaan” erikseen. Vuorikankaaksi valikoitui ihan perus vuorikangas ja koiran karvaa vasten tulevaksi kankaaksi puuvillatrikoo.

Koiran takki
Takki valmiina

Ompelu olikin haasteellista, ja jouduin ostamaan trikoota varten erillisen pallokärkineulan, sillä normaali neula jätti jälkeensä jatkuvasti hyppytikkejä. Tämä siis vinkiksi, jos joku innostuu itse kokeilemaan samaa ideaa. Pallokärkineulalla ongelmia ei ollut, ja työ etenikin hyvää vauhtia. Pallokärkineula-asiassa minua opasti Oulussa sijaitseva ompelukoneita ja -tarvikkeita myyvä Ompelutalo. Erittäin miellyttävä asiakaspalvelu, ja löysin huikean määrän eri tarvikkeita myös tuleviin projekteihini.

Päätin myös tähän takkiin tehdä oman ”kaulusosan”, johon tein kuminauhan ja rengasniittien avulla kiristysmahdollisuuden. Samaa hyödynsin etupuolella lapojen kohdalla. Heijastimet tein tavallisesta heijastinnauhasta (20mm) taittaen sen puoliksi ja laittamalla muodostuneeseen putkeen puuvillanarua muotoa pitämään. Takin kiinnityksen toteutin muovisella pikalukolla, sillä kokemukseni tarranauhoista on kohtuullisen huono. Takajaloille laitoin myös kuminauhalenkit, jotta takin helmat eivät liehu miten sattuu.

Lopputulokseen olen kohtuullisen tyytyväinen. Tähänkin jäi muutama juttu, jotka tekisin toisella tapaa jos mahdollista. Ompelisin sekä selän kohdille, että reisien kohdalle hieman istuvuutta lisääviä muotoiluja, samoin kuin vatsakappaleeseen. Tällaisenäänkin takki on kyllä toimiva ja mielestäni oikein tyylikäskin, mutta aina voisi parantaa.

Takin heijastimet
Takin heijastimet

PawMap – mobiilisovellus koirien turvaksi

PawMap on mobiilisovellus, joka mahdollistaa vaaroista ilmoittamisen toisille sovelluksen käyttäjille karttojen avulla. Sovelluksella voi ilmoittaa esimerkiksi myrkkysyöteistä tai lasinsiruista – tai mistä tahansa asiasta, jonka kokee vaaraksi ja tahtoo ilmoittaa muille koiranomistajille.

PawMapin aloitusnäkymässä on kartta, joka sisältää merkinnät, joita muut käyttäjät ovat tehneet kuukauden aikana. Kuukauden jälkeen merkintä vanhenee ja se katoaa oletusnäkymästä, mutta asetuksista on mahdollista laittaa näkymään myös vanhat merkinnät. Merkintää painamalla pääsee näkemään tarkempaa tietoa vaaran lajista (myrkky, eläin, muu) sekä mahdollisesti kuva, mikäli vaarasta ilmoittaja on sellaisen lisännyt.

Oman merkinnän voi asettaa painamalla haluttua kohtaa kartassa. Tämän jälkeen merkinnälle tulee antaa lyhyt otsikko ja kuvaus ja tarvittaessa valokuva.

PawMap
PawMap-merkinnän tekeminen on yksinkertaista ja nopeaa

Palvelu toimii ympäri maailman, mutta aktiivisinta sen käyttö on luonnollisesti Suomessa, sillä kyseessä on suomalaisen Orion Animal Health-konsernin sovellus.

Löysin sovelluksen muutama viikko sitten sattumalta, ja yllätyin positiivisesti. Koiraihmisille on olemassa läjäpäin sovelluksia, mutta useimmat niistä ovat toimimattomia hupisovelluksia, joilla ei varsinaisesti tee mitään. Hyödyllisetkin sovellukset ovat monesti pilattu heikolla käytettävyydellä, joten yksinkertaisesti toteutettu toimiva sovellus on todellakin tervetullut lisä koiraihmisten mobiililaitteisiin. Itselläni sovellus tuli aktiiviseen käyttöön, mutta parhaimman hyödyn sovelluksesta saa, jos käyttäjämäärä kasvaa entisestään. Mitä useampi sovellusta käyttää aktiivisesti, sitä varmemmin kaikki koiria uhkaavat vaarat saadaan kartalle merkittyä.

Lataa sovellus
Google Play
AppleStore

Lisätietoja
PawMapin kotisivut
PawMap Facebookissa
PawMap Instagramissa
PawMap Twitterissä


Tuotearvostelu

Plussat Miinukset
  • Hyvä käytettävyys ja käyttöliittymän selkeys
  • Erittäin hyödyllinen ja valitettavasti tarpeellinen sovellus
  • Saatavilla useisiin eri puhelinmalleihin (iOS, Android)
  • Merkintöjen tekeminen vaatii Facebook- tai Google-kirjautumisen
  • Merkintä näkyy vain sille määritetyssä sijainnissa, merkinnälle ei voi määrittää toimintäsädettä
  • Sovelluksessa ei voi määrittää ilmoitusta/äänimerkkiä, mikäli saapuu alueelle jossa on merkintä

Koirien kanssa Kuusamossa

Varasimme Jannen kanssa pikkureissun Kuusamoon jo alkukesästä, mutta alkuperäisen suunnitelman mukaan meillä ei ollut tarkoitus ottaa koiria matkaan. Olen kuitenkin melko tarkka koirieni suhteen, enkä loppuviimein onnistunut löytämään niille kelvollista hoitajaa. Muutama seulan läpäisemä hoitaja toki tuli mieleeni, mutta he olivat kaikki syystä tai toisesta estyneitä ottamaan koiria hoitoon. Varasimmekin sitten hoitopaikan Ruka-ahon koirahoitolasta, joka osoittautuikin ihanaksi paikaksi. Hoitolan pitäjä oli todella mukava ja asiantuntevan oloinen ja tilat varsin asialliset. Olin myös lukenut hyvää palautetta hoitolasta, joten uskalsin tehdä hoitolaan varauksen.

Ennen hoitolaan jättämistä teimme hoitosopimukset ja pääsimme näkemään tilat paikan päällä, mikä rauhoitti mieltäni. Koirille oli varattu yhteinen ”huone” ja niillä oli vapaa kulku sisään ja ulos luukun kautta. Saimme myös helposti sovittua koirien tuonti- ja hakuajat, eikä tullut lainkaan sellainen olo, että koirat olisivat ainoastaan tienestiä tuovia tuotteita, vaan niiden hyvinvoinnista huolehdittiin ja ne otettiin huomioon yksilöinä. Jos joskus toiste tarvitsemme hoitolaa samalta suunnalta, niin aivan varmasti otamme Ruka-ahoon yhteyttä. Koirat olivat kuulemma käyttäytyneet mallikkaasti ja ovat kuulemma tervetulleita uudestaan. Vaikea uskoa, kun etenkin Melee osaa toisinaan olla aika perseilijä lenkkeillessä ja Ginga on vanhan koiran tapaan välillä melkoinen jäärä, mutta kai se on uskottava kun niin sanottiin. Koirat olivat hoitolassa suurimman osan reissustamme, sillä kylpyläkäyntien ja muiden aktiviteettien vuoksi niiden yksinoloaika hotellihuoneessa olisi tullut liian pitkäksi.

Olimme jo aikaisemmin päättäneet, että kiertäisimme 12 kilometrin mittaisen Pienen Karhunkierroksen, joka sijaitsi Oulangan kansallispuiston eteläosassa. Selvittelin etukäteen maaston vaativuutta ja selvisi, että reitin voi helposti tehdä myös koiran kanssa. Saimme siis myös koirat mukaan tuolle pikkuvaellukselle ja tämä olikin jälkikäteen ajatellen aivan mahtava juttu. Olemme joskus aiemmin pohtineet, että lähtisimme jopa useamman päivän mittaiselle vaellukselle joskus, joten tämä Pieni Karhunkierros tarjosi sellaisen pienen maistiaisen mitä vaeltaminen voisi olla koirien kanssa.  Reitti oli helpohko, sillä vaikka se sisälsi suuria korkeuseroja ja erilaisia maastoja, sinne rakennetut sillat ja pitkospuut tekivät siitä sopivan reitin lähes kaikenkuntoisille.

Riippusillan ylitys
Riippusillan ylitys

Yleensä metsässä lenkkeillessä koirat ovat minulla aina vapaana. Oulanka on kuitenkin kansallispuisto, joten koirien oli ehdottoman tärkeää olla hihnassa koko ajan. Maaston huomioiden hihna oli tärkeä myös niiden omaa turvallisuutta ajatellen, sillä kahjot belgialaiseni olisivat aivan varmasti pudonneet jostain kalliolta riemuitessaan vapaudesta ja uusista maisemista. En ole varsinaisesti mikään kelataluttimien kannattaja, mutta tällä reissulla niistä oli kyllä suuresti hyötyä, sillä koirat saivat ihan erilaista vapautta mitä ne olisivat tavallisessa 1,5 metrin hihnassa saaneet. Ainoa haaste oli tämä koirien hihnakäytös, sillä ne eivät todellakaan ymmärtäneet tuota 5 metrin epämääräistä määrettä, jonka jälkeen vapaus vain yhtäkkiä lakkasi. Etenkin Melee kiskoi alkuun menemään varsin päättäväisellä meiningillä, mutta onneksi oppi nopeasti hieman rauhallisemman tyylin koetellessaan vapautensa rajoja. Siltojen ylityksissä ja jyrkissä portaissa se onneksi osasi edetä asiallisen rauhallisesti ja odottaa puolta hitaampaa taluttajaansa. Ginga oli näissä toki myös erinomainen ja sen suurin huoli oli lähinnä pitää koko porukka kasassa.

Huikea näkymä Oulangasta
Huikea näkymä Oulangasta

Reitin varrella oli muutamia pysähdyspaikkoja, jotka mahdollistivat mm. makkaranpaiston. Me pysähdyimme kerran, hieman puolenvälin jälkeen, paistamaan makkarat koko porukalle. Tämä oli koirien näkökulmasta varmasti retken yksi kohokohdista, sillä eihän niitä mitenkään raaskinut jättää herkuitta. Tämä pikkuvaellus oli aivan mahtava kokemus ja Jannen kanssa suunnittelemmekin ahkerasti jo tulevia vaelluksia. Suomen vuodenajan asettavat pieniä rajoituksia aloitteleville vaeltajille, joten suunnitelmissa on tehdä ensimmäinen pitkä vaellus ensi vuonna. Rakastuin Kuusamon luontoon, joten voi olla, että päädymme valitsemaan 80 kilometriä pitkän Karhunkierroksen, joka on tällä hetkellä Suomen suosituin vaellusreitti.

Minä ja Melee taukopaikalla
Minä ja Melee taukopaikalla

Kuusamossa todella tuntuu siltä, että luonto on lähellä. Erityisesti poroja tulee vastaan aivan joka paikassa: metsässä, autotiellä ja jopa golfkentällä. Niillä ei todellakaan ole pienintäkään ymmärrystä liikenteestä, joten ajaessa sai oikeasti olla tarkkaavainen. Eikä riitä, että on tarkkaavainen vain siihen asti, että poro tai muutama on ylittänyt tien, sillä ne saattavat saman tien haluta ylittää tien toiseen suuntaan. Söpöjä eläimiä ne ovat silti, ja yllättävän pienikokoisia, vaikken toki mitään hirven kokoisia otuksia odottanutkaan näkeväni. Opin myös, että suurella osalla poroista on kaulapannat, jotka helpottavat tunnistamaan niiden omistajan ja pannoissa on myös GPS, joten porot ovat helpommin löydettävissä.

Poroja golfkentällä
Poroja golfkentällä

Pieni Karhunkierros lyhyesti

  • Reitti sisältää vaihtelevaa maastoa ja korkeuseroja sekä upeita riippusiltoja
  • Reitti on kohtuullisen helppokulkuinen portaiden ja pitkospuiden vuoksi
  • Eksyä ei voi, polut ovat selkeästi merkittyjä
  • Reitti on todella suosittu, omaa rauhaa ei ainakaan Ruska-aikaan kannata liikaa toivoa etenkään taukopaikoilla
  • Kuljettavissa myös talvella
  • Maisemat ovat huikeat
  • Kierroksen varrella on kuusi taukopaikkaa, joissa on nuotiopaikat sekä ulkohuussit