Koirien automatkustuksen turvallisuudesta

Crashtest

Tämä artikkeli on alunperin julkaistu vanhan blogini puolella 3. tammikuuta 2014. Koska aihe tuli muualla vastaan ajankohtaisena, päätin julkaista sen uudelleen myös täällä uudessa blogissa pienin muokkauksin.

Ihmisten turvallisuutta kolaritilanteissa on jo vuosia testattu törmäystestein, mutta koirien osalta testejä on tehty vasta vähän aikaa. Tulokset ovat melkoisen hälyyttäviä, sillä useimmat niin sanotut turvallisuustuotteet antavat varsin valheellisen kuvan koiran ja kanssamatkustajien turvallisuudesta. Useimmiten tuotteet pettävät täysin ja niiden vaikutus on mitätön. Parhaimmassakin tapauksessa kolaritilanteessa selviää yleensä ainoastaan ihminen, sillä kestävätkin tuotteet aiheuttavat usein koiralle mittavia vahinkoja.

Tuulilasi-lehti uutisoi elokuussa 2013, että esimerkiksi koirien turvavyövaljaiden kolaritesteissä kaikki tuotteet reputtivat. Useimmat valjaista hajosivat kokonaan lennättäen koiran kohti ihmismatkustajia ja tuulilasia. Kestävätkin valjaat antoivat koiralle niin paljon liikkumavaraa, että törmäystilanteessa koira pääsee heittelehtimään kohtalokkaasti tai se voi mahdollisesti myös kuristua valjaisiin. Mitään säännöksiä koskien koirien turvavaljaita ei kuitenkaan ole olemassakaan, joten varsinaisesti valjaiden valmistajat eivät tee mitään väärin, ainakaan lain silmissä. Lemmikkiään rakastavan omistajan mielipide voi sitten olla toisenlainen, etenkin kun valjaita usein myydään turvallisuutta korostaen. Youtubesta löytyy vaikuttava video, Center for Pet Safety Harness Test, joka näyttää erinomaisesti sen, miten heikosti valjaat selviävät kolaritilanteista.

Selailin muutamia turvavyövaljaita myyviä nettikauppoja ja myyntipuheissa mainitaan useasti, että kunnolliset turvavaljaat pitävät koiran paikoillaan onnettomuustilanteessa, mutta mahdollistavat koiran liikkumisen ajon aikana mukavuuden takaamiseksi. Mainitaan leveistä hihnakappaleista ja täydellisestä suunnittelusta, jotka takaavat parhaimman tuen ja estävät koiraa luisumasta pois valjaista. Kukaan ei mainosta, että kolaritilanteessa valjaista ei ole mitään hyötyä. Ainoastaan Kulkukoira.com avoimesti paljastaa, etteivät yhdetkään muoviosat kestä kolaritilanteessa ja heillä onkin myynnissä ainoastaan metalliosilla varustettua AllSafe-turvavaljasta. Samankaltaiset valjaat nähdään myös videolla, mutta videossahan ei paljasteta valjaiden merkkiä, joten tämä on vain arvailua. AllSafe valjaat on kuitenkin kolaritestattu Statens Provnings- och Forskningsinstitut AB:ssa Ruotsissa ja Saksan TÜV on testannut ja hyväksynyt valjaat sekä myöntänyt niille GS-merkinnän. Tarkempaa selvitystä siitä, mitä nämä testitulokset ja GS-merkinnät pitävät sisällään, ei kuitenkaan mainita.

Entäpä häkit ja boksit sitten? Niiden osalta tilanne ei näytä yhtään valoisammalta. Tavallisia muovisia bokseja, kangashäkkejä tai metallihäkkejä ei ole tarkoitettu turvalliseen automatkustamiseen. Ne tarjoavat turvaa ainoastaan, jos häkki on asetettu penkkejä vasten, eli esimerkiksi peräkontin takaseinustalle. Tällöinkin on riskinä, että kolaritilanteessa häkki hajoaa pirstaleiksi ja pirstaleiset metalli- tai muoviosat voivat vahingoittaa koiraa. Useimpia häkkejä ei ole edes testattu, mutta silti niitä suositellaan helposti automatkustukseen. Turvaa ne tarjoavat kuitenkin koiralle vain siinä mielessä, että koira ei pääse hallitsemattomasti hyppäämään autosta ulos heti ovien avauduttua, jolloin se voi pahimmassa tapauksessa jäädä esimerkiksi auton alle.

Crashtest
Kuvakaappaus videosta: Center for Pet Safety Crash Tests Funded by Subaru

Häkeistä löytyy tiettävästi kaksikin kolaritesteissä hyväksyttyä vaihtoehtoa. Toinen on ruotsalaisvalmisteinen Variogate, josta löytyy myös kolaritestivideo. Lisäksi Subarun sponsoroimassa testissä myös amerikkalaisen Gunner Kennelsin valmistama G1 Intermediate näytti läpäisevän testit. Variogaten hinta on noin 500-700 euroa. G1 Intermediate näyttää maksavan noin 500$, eikä ainakaan toistaiseksi ole tiedossa, että sitä myytäisin Suomessa missään, joten rahtikulut kasvattavat hintaa varmasti huomattavasti.

Lisäksi pienemmille koirille ja kissoille löytyy pehmeä häkki SleepyPod, joka on myös läpäissyt kolaritestit. Sleepypodin kolaritestistä löytyy myös video Youtubesta: Sleepypod Crash Test Success. Sleepypod maksaa noin 200 euroa.

Lauantain kommellukset Helsingissä

Tämä postaus tulee hieman myöhässä, sillä flunssani sai oikein kunnon boostin viikonlopun aikana ja sunnuntaista asti olen pääasiassa viettänyt aikani nukkuen – suorastaan ihmeellistä miten unta oikein voi riittää useammaksi vuorokaudeksi. Pari hereilläolotuntia vuorokaudesta on tullut katsottua suosikkisarjaani How I Met Your Motheria maratonina (parasta kun on nähnyt jo kaiken kertaalleen, niin ei haittaa olla puolitokkurassa ja missata osa tapahtumista) ja nyt sitten tätä blogipostausta.

Sovin  ystäväni Idan kanssa, että lähden hänen kanssaan lauantaina Lemmikkimessuille (ja siinä ohessa myös Elma-messuille), sillä hän oli saanut sinne pari kappaletta ilmaisia lippuja. Koska olin muutenkin menossa isänpäivää viettämään etelään, sopi tämä reissu kuvioon varsin hyvin. Siis ei muuta kuin lentolippuja ostamaan, sillä lentäen pääsee Oulusta Helsinkiin tunnissa. Ongelmia aiheutti flunssani, mutta koska lentolipuissa ei ollut peruutusmahdollisuutta, päätin lähteä Buranan voimin reissuun silti, pääasiassa koska Idan näkemisestä oli vierähtänyt jo useampi kuukausi ja isänpäivän halusin joka tapauksessa viettää vanhempieni kanssa.

Finnairin lento oli sitten lopulta yli 1,5 tuntia myöhässä, eli en ollutkaan messuilla kello 13 kuten alun perin piti, vaan vasta puoli kolmelta. Aikaa messujen kiertämiseen jäi siis lopulta vain 3,5 tuntia, joka tuntui aluksi todella vähältä, mutta jälkikäteen ajatellen ja oma kunto huomioiden aivan riittävältä.

Shoppailun puolesta lemmikki- ja koira(näyttely)messut tuottavat nykyään joka vuosi pettymyksen. Itselläni yksi syy lähteä messuille on löytää laadukkaita tarvikkeita yms. koirilleni ja joka vuosi tarjonta on pienentynyt, tuotteiden laatu laskenut ja hinnat nousseet. Joukossa on pari poikkeusta, pääasiassa käsityönä tehtyjen tuotteiden osalta, mutta nekin jäävät usein ostamatta messuilta ja tilattua sitten netistä mietiskelyjen jälkeen. Tänä vuonna mukaan lähtivät messuilta koirille ainoastaan vinkuva Kong Squeeze-pallo, jollainen on toimiva treenipalkka etenkin kun löydän fiilistä ja aikaa laittaa siihen vielä grippinauhan kiinni.

Suosikkipaikkoja olivat Puun Lumoissa– sekä Taide Miloun-kojut. Puun lumoissa-yritykseen tutustuin jo vuosi sitten Tampereen käsityömessuilla, josta mukaan lähtikin ihastuttava belgianpaimenkoira-taulu. Taide Miloun tuotteet puolestaan ovat saaneet vielä odottaa, sillä tahdon teettää tuotteet omista kuvista, mutta en ole saanut otettua koiristani vielä sellaista oikeaa otosta.

Taide Miloun ihastuttava groenendael-kello
Taide Miloun ihastuttava groenendael-kello

Lemmikkimessuilla tuli kierrettyä, mutta koska lemmikkien osalta olen kiinnostunut lähinnä koirista, ei kissat, kanit ja etenkään matelijat jaksaneet juuri kiinnostaa. Toki ystäväni Ida johdatti minut näidenkin äärelle. Eksoottiset lemmikit ovat toki mielenkiintoisia, mutta lähinnä siinä mielessä, että ne ovat erilaisia ja söpöjä paijattavia. Hyvinkin usein ne eivät vain ole kovin paijattavia ja hoitokin tuppaa olemaan kovin vaivalloista, joten toistaiseksi pitäydyn vain näissä koirissa. Aiemmin minulla on ollut kyllä rottia ja hiiriä lemmikkinä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että se jatkuva häkin siivoaminen ei ole enää minua varten.

Elma-messuilla kiertely olikin mukavaa, sillä erilaiset tuotantoeläimet ovat heikko kohtani. Erityisesti lampaat, lehmät, vuohet ja ankat ovat eläimistä sellaisia, joista pidän paljon ja joita haluaisin itsekin hankkia joskus jos asumisolosuhteet sen mahdollistavat. Pidin myös siitä, miten näillä messuilla ei peitelty lempein ilmauksin sitä, että kyseessä olivat tuotantoeläimet, vaan esimerkiks liharodun edustajien kohdalla infotaulussa kerrottiin ihan avoimesti, että ”Hei, meistä tulee isona pihvejä”. Kasvissyöjää ei minusta koskaan tule, mutta on tärkeää tuoda esille, että se liha lautasella on oikeasti elävästä eläimestä tullutta ja jokainen meistä voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, millaiset olot eläimellä on ollut eläessään – ja kuollessaan toki myös.

Suloisia pihvivasikoita
Suloisia pihvivasikoita

Kaikin puolin siis ihan mukava messupäivä, mutta enpä olisi näillekään lähtenyt ellei olisi ilmaisia lippuja ollut. Pääsinpähän kuitenkin näkemään parasta ystävääni ja sunnuntaina sitten vanhempiani isänpäivän merkeissä. Kotimatka oli kyllä yhtä tuskaa flunssan ollessa melko pahana, ja maanantaina matka jatkuikin sitten lääkäriin heti aamusta. Mutta eiköhän tämä olo tästä vähitellen parane, etenkin kun muistaisi levätä. Paheeni sairastellessa on ryhtyä heti olon vähänkin kohentuessa puuhastelemaan kaikenlaista, ja sitten kohta ollaankin taas vuoteen omana.

Koirien kanssa Kuusamossa

Varasimme Jannen kanssa pikkureissun Kuusamoon jo alkukesästä, mutta alkuperäisen suunnitelman mukaan meillä ei ollut tarkoitus ottaa koiria matkaan. Olen kuitenkin melko tarkka koirieni suhteen, enkä loppuviimein onnistunut löytämään niille kelvollista hoitajaa. Muutama seulan läpäisemä hoitaja toki tuli mieleeni, mutta he olivat kaikki syystä tai toisesta estyneitä ottamaan koiria hoitoon. Varasimmekin sitten hoitopaikan Ruka-ahon koirahoitolasta, joka osoittautuikin ihanaksi paikaksi. Hoitolan pitäjä oli todella mukava ja asiantuntevan oloinen ja tilat varsin asialliset. Olin myös lukenut hyvää palautetta hoitolasta, joten uskalsin tehdä hoitolaan varauksen.

Ennen hoitolaan jättämistä teimme hoitosopimukset ja pääsimme näkemään tilat paikan päällä, mikä rauhoitti mieltäni. Koirille oli varattu yhteinen ”huone” ja niillä oli vapaa kulku sisään ja ulos luukun kautta. Saimme myös helposti sovittua koirien tuonti- ja hakuajat, eikä tullut lainkaan sellainen olo, että koirat olisivat ainoastaan tienestiä tuovia tuotteita, vaan niiden hyvinvoinnista huolehdittiin ja ne otettiin huomioon yksilöinä. Jos joskus toiste tarvitsemme hoitolaa samalta suunnalta, niin aivan varmasti otamme Ruka-ahoon yhteyttä. Koirat olivat kuulemma käyttäytyneet mallikkaasti ja ovat kuulemma tervetulleita uudestaan. Vaikea uskoa, kun etenkin Melee osaa toisinaan olla aika perseilijä lenkkeillessä ja Ginga on vanhan koiran tapaan välillä melkoinen jäärä, mutta kai se on uskottava kun niin sanottiin. Koirat olivat hoitolassa suurimman osan reissustamme, sillä kylpyläkäyntien ja muiden aktiviteettien vuoksi niiden yksinoloaika hotellihuoneessa olisi tullut liian pitkäksi.

Olimme jo aikaisemmin päättäneet, että kiertäisimme 12 kilometrin mittaisen Pienen Karhunkierroksen, joka sijaitsi Oulangan kansallispuiston eteläosassa. Selvittelin etukäteen maaston vaativuutta ja selvisi, että reitin voi helposti tehdä myös koiran kanssa. Saimme siis myös koirat mukaan tuolle pikkuvaellukselle ja tämä olikin jälkikäteen ajatellen aivan mahtava juttu. Olemme joskus aiemmin pohtineet, että lähtisimme jopa useamman päivän mittaiselle vaellukselle joskus, joten tämä Pieni Karhunkierros tarjosi sellaisen pienen maistiaisen mitä vaeltaminen voisi olla koirien kanssa.  Reitti oli helpohko, sillä vaikka se sisälsi suuria korkeuseroja ja erilaisia maastoja, sinne rakennetut sillat ja pitkospuut tekivät siitä sopivan reitin lähes kaikenkuntoisille.

Riippusillan ylitys
Riippusillan ylitys

Yleensä metsässä lenkkeillessä koirat ovat minulla aina vapaana. Oulanka on kuitenkin kansallispuisto, joten koirien oli ehdottoman tärkeää olla hihnassa koko ajan. Maaston huomioiden hihna oli tärkeä myös niiden omaa turvallisuutta ajatellen, sillä kahjot belgialaiseni olisivat aivan varmasti pudonneet jostain kalliolta riemuitessaan vapaudesta ja uusista maisemista. En ole varsinaisesti mikään kelataluttimien kannattaja, mutta tällä reissulla niistä oli kyllä suuresti hyötyä, sillä koirat saivat ihan erilaista vapautta mitä ne olisivat tavallisessa 1,5 metrin hihnassa saaneet. Ainoa haaste oli tämä koirien hihnakäytös, sillä ne eivät todellakaan ymmärtäneet tuota 5 metrin epämääräistä määrettä, jonka jälkeen vapaus vain yhtäkkiä lakkasi. Etenkin Melee kiskoi alkuun menemään varsin päättäväisellä meiningillä, mutta onneksi oppi nopeasti hieman rauhallisemman tyylin koetellessaan vapautensa rajoja. Siltojen ylityksissä ja jyrkissä portaissa se onneksi osasi edetä asiallisen rauhallisesti ja odottaa puolta hitaampaa taluttajaansa. Ginga oli näissä toki myös erinomainen ja sen suurin huoli oli lähinnä pitää koko porukka kasassa.

Huikea näkymä Oulangasta
Huikea näkymä Oulangasta

Reitin varrella oli muutamia pysähdyspaikkoja, jotka mahdollistivat mm. makkaranpaiston. Me pysähdyimme kerran, hieman puolenvälin jälkeen, paistamaan makkarat koko porukalle. Tämä oli koirien näkökulmasta varmasti retken yksi kohokohdista, sillä eihän niitä mitenkään raaskinut jättää herkuitta. Tämä pikkuvaellus oli aivan mahtava kokemus ja Jannen kanssa suunnittelemmekin ahkerasti jo tulevia vaelluksia. Suomen vuodenajan asettavat pieniä rajoituksia aloitteleville vaeltajille, joten suunnitelmissa on tehdä ensimmäinen pitkä vaellus ensi vuonna. Rakastuin Kuusamon luontoon, joten voi olla, että päädymme valitsemaan 80 kilometriä pitkän Karhunkierroksen, joka on tällä hetkellä Suomen suosituin vaellusreitti.

Minä ja Melee taukopaikalla
Minä ja Melee taukopaikalla

Kuusamossa todella tuntuu siltä, että luonto on lähellä. Erityisesti poroja tulee vastaan aivan joka paikassa: metsässä, autotiellä ja jopa golfkentällä. Niillä ei todellakaan ole pienintäkään ymmärrystä liikenteestä, joten ajaessa sai oikeasti olla tarkkaavainen. Eikä riitä, että on tarkkaavainen vain siihen asti, että poro tai muutama on ylittänyt tien, sillä ne saattavat saman tien haluta ylittää tien toiseen suuntaan. Söpöjä eläimiä ne ovat silti, ja yllättävän pienikokoisia, vaikken toki mitään hirven kokoisia otuksia odottanutkaan näkeväni. Opin myös, että suurella osalla poroista on kaulapannat, jotka helpottavat tunnistamaan niiden omistajan ja pannoissa on myös GPS, joten porot ovat helpommin löydettävissä.

Poroja golfkentällä
Poroja golfkentällä

Pieni Karhunkierros lyhyesti

  • Reitti sisältää vaihtelevaa maastoa ja korkeuseroja sekä upeita riippusiltoja
  • Reitti on kohtuullisen helppokulkuinen portaiden ja pitkospuiden vuoksi
  • Eksyä ei voi, polut ovat selkeästi merkittyjä
  • Reitti on todella suosittu, omaa rauhaa ei ainakaan Ruska-aikaan kannata liikaa toivoa etenkään taukopaikoilla
  • Kuljettavissa myös talvella
  • Maisemat ovat huikeat
  • Kierroksen varrella on kuusi taukopaikkaa, joissa on nuotiopaikat sekä ulkohuussit